Tuntuu, että uutisia on vähemmän. Tarkoittaako se, että maailmassa tapahtuu vähemmän asioita? Onko korona pysäyttänyt ja estänyt myös tapahtumia? Etupäässä uutiskynnyksen ylittää ikävät tapahtumat tai jotkin todella merkittävät tapahtumat. Voiko tästä tulkita, että maailma on rauhoittunut?

Epäilen.

Suomessa ja maailmalla tapahtuu koko ajan merkittäviä sekä hyviä että ikäviä asioita. Ehkä tällaisen pandemian aikana itsesensuuri vain kasvaa: ”voiko tuosta raportoida? Kehtaako tuota mainita? Viitsiikö tuosta kertoa?”

Toisaalta esimerkiksi urheilussa kilpailuja ei ole, joten tuloksia tai ottelutapahtumia ei voi uutisoida. Sama koskee montaa kulttuurialan toimintaa. Kulisseissa tapahtuu kuitenkin koko ajan. Nyt voisi olla hyvä aika raportoida ja syventää uutisia ilmiöiden ja asioiden taakse. Mitkä asiat korostuvat harjoittelussa? Miten ylipäätään harjoitellaan etänä? Mitkä asiat tulisi olla kunnossa, jotta huipulle voi päästä niin urheilussa kuin taiteessa? Mitkä asiat saattavat olla hyvinkin pielessä, mutta eivät varsinaisesti estä huipulle pääsyä?

Sama koskee mitä tahansa aluetta: yritysten toimintaa, politiikkaa ja maataloutta, vain muutamia mainitakseni.

Ehkei tällainen kiinnosta meitä kuitenkaan. Jaksaisiko sitä lukea ihmisten, yritysten, orkesterien, joukkueiden tarinoita päivästä toiseen? Minä jaksaisin.

Maailma ja sen tapahtumat eivät ole vähentyneet, ehkä muuttuneet osin, mutta koko ajan tapahtuu ja paljon. Koronan ei tarvitse tarkoittaa, että maailma kutistuisi kuten ensimmäisessä maailmansodassa ”länsirintamalta ei mitään uutta”.