Koulutuksissa olen huomannut, miten merkityksellistä on kokemusten jakaminen. Esimerkiksi valmentajakoulutuksissa toisen valmentajan sanomana, oman samantapaisen kokemuksen kuuleminen, on voimaannuttavaa. Siinä tuntee ikään kuin sielujen sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta.

Jäin miettimään asiaa tarkemmin.

Miten tärkeää meille onkaan tulla kuulluksi, siis ymmärretyksi oman viestimme kanssa. Tulee olo, että on arvokas ja että itsestä välitetään. Samalla tavalla on tärkeää huomata, että ei olekaan yksin oman kokemuksensa kanssa: toiset ovat kokeneet saman.

Jokainen meistä tarvitsee tukea. Tukea voi monella tapaa. Konkreettisesti ja fyysisesti auttamalla kaveria mäessä. Esimerkiksi auttamalla työasian hoitamisessa. Sosiaalisesti, ottamalla yhteyttä. Vaikka vain hetkeksi, viestimällä tai soittamalla. Henkisesti, antamalla aikaa, osoittamalla, että välittää ja ymmärtää toista.

Työpaikoilla tällaisena poikkeusaikana tuen merkitys korostuu. Asioiden kanssa yksinjääminen satuttaa. Se myös uuvuttaa. Yksin puurtaminen myös etäännyttää. Kaipuu toisen ihmisen kanssa olemiseen, ilman, että pystyy näissä olosuhteissa, lisää yksinäisyyden tunnetta. Nyt tarvitaan luovia ratkaisuja pitää yhteyttä ja rakentaa yhteisöllisyyttä.

Välittäminen on tekoja.

Tuen antaminen tapahtuu tekojen kautta. Se välittyy toiselle henkisenä pääomana: “olen arvokas, minulla ja kokemuksellani on väliä”.

Kun antaa, saa jollain tapaa myös takaisin. Joulun alla ei ehkä saa työpöytää tyhjäksi, mutta mieli voisi olla keveämpi, kun on saanut antaa tukea ja on tullut kannatelluksi tuen avulla.

Näillä mietteillä kohti joululomaa ja ensi vuonna uusin miettein.