Tämän päivän buumi on kahtalainen: osata brändätä itsensä ja kehittää itseään yhä uudelleen paremmaksi versioksi sekä toisaalta osata antaa asioiden ja itsensä olla, kuten ne ovat ja osata myötätuntoisesti hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kovia vaatimuksia, vaikka tarkoitus on toki sparrata meitä uskomaan itseemme ja toisaalta tukea meitä hyväksymään itsemme.

Karrikoiden suorituskeskeisyys ruokkii vaatimuksia ja toisaalta itsemyötätuntokeskeisyys pyrkimystä väkisin osata pysähtyä ja hyväksyä itsensä. Koronaeristyksessä olisi pitänyt olla aikaakin löytää itsensä ja saada elämä tasapainoon. Ja itsensä löytäminen auttaa kehittämään itsestä vielä parempaa.

Ei ole harvinaista, että vaatimukset kasvavat osaksi omaa itseä. Toisin sanoen, on vaikea antaa itsensä vain olla. Riittämättömyys voi kalvaa myös siinä, ettei osaa (edes) hyväksyä itseään. Sisäisten käsitysten huomaaminen ei muuta todellisuutta. Tuntuu, että koko keho hengittää niitä, eikä omaa kehoa pääse karkuun. Tavallaan on helpompaa vaatia vähän lisää, eli yrittää olla koko ajan parempi versio itsestä, vaikka tajuaakin sen tolkuttomuuden.

Ei ole myöskään harvinaista, että hävettää, kun ei osaa hyväksyä itseään puutteellisena ja vajavaisena. Tyyliin: Näin pieni ihminen olen, etten edes itseäni osaa hyväksyä. Some ja lehdet ovat täynnä otsikoita, kuinka ”joku löysi itsensä” ja ”oman sisäisen tasapainon”. Pitäisihän sitä nyt itsensä kanssa toimeen tulla. Tavallaan ymmärrettävää, että kaiken maailman ”löydä itsesi”, ”läsnäolon opettava voima” ja ”muut itsensä hyväksymisen” kurssit ja itsehoito oppaat ovat in.

Elämä ja aika kuluu joka tapauksessa, kulutti sen mihin hyvänsä. Tavallaan on hienoa, että ihmiset yrittävät löytää paikkansa – niin brändäämällä itseään, myymällä hyviä tuki/apupalveluita muille tai esittelemällä, miten hyvin tai huonosti itse onnistui.

Kaiken keskellä ei ole helppoa yrittää elää oman näköistä elämää, määrittää itse itsensä ja tapansa olla. Joskus huomaan, että pyrkimällä kovasti johonkin, se katoaa. Antamalla olla, se tulee luokse. Ihan samalla tavalla olen huomannut, että panostamalla johonkin, se tuottaa tulosta, kun taas antamalla olla, sen jättää taakseen. Joskus voisikin olla hyvä hyväksyä se, että haluaa olla parempi versio itsestä ja se, että ei kykene siihen.