Minulla oli ilo olla kouluttamassa ”valmentaa kuin nainen” hankkeen asiantuntijana kamppailulajeihin liittyen. Paikalla oli valmennuksen asiantuntijoita, joilla jokaisella oli omanlaisensa polut. Sain kuulla valmentajien kokemuksia siitä, mitkä asiat ovat kantaneet heitä, mitkä innostaneet ja mitkä haastaneet: miten heistä oli siis tullut se, mitä he nyt ovat.

Päällimmäisenä jäi mieleen se, että ei ole yhtä oikeaa polkua ryhtyä ja kasvaa valmentajaksi. Ehkä lajin pariin on tultu vasta aikuisiällä ilman lapsuuden tai nuoruuden kokemusta kyseisestä lajista. Silti voi toimia huipputason valmentajana, kouluttautua ja oppia lajin saloihin oma mielenkiinto motivaattorina. Voi olla, että oma ura päättyi ennen kuin varsinaisesti alkoikaan. Hetken tauon jälkeen innostus urheilua kohtaan syttyykin uudelleen ja haluaa valmentaa: ehkei tavalla, jolla itseä on valmennettu, vaan tavalla, jolla olisi toivonut itseä valmennettavan. Saattaa olla, että oma urheilu ura antoi itselle paljon ja on halua jakaa omaa kokemusta ja oppeja eteenpäin. Kokemuksellinen tieto huippu-urheilijan elämästä antaa perspektiiviä valmentaa tulevaisuuden potentiaalisia huippuja.

Valmentaminen ammattina hakee vielä muotoaan. Näyttää, että työnkuvat valmentajilla ovat osin selkeitä ja osin erittäin epäselviä. Valmentajan odotetaan hoitavan ohi lajivalmennuksen paljonkin tehtäviä. Yhtä lailla, kun valmentajan innostus ja kiinnostus hoitaa erilaisia tehtäviä vie mennessään. Osin syykin on selvä, valmentaminen ammattina on vielä nuorta, vaikka valmentamista on tehty iät ja ajat. Erilainen polku tulla valmentajaksi tarjoaa myös mahdollisuuden peilata sitä, mitä valmentaja itseltään odottaa: näkeekö valmentamisen kutsumuksena, josta nauttii ja johon uppoutuu kuten vapaa-ajan viettoon vai näkeekö valmentamisen ammattina, josta nauttii ja johon uppoutuu kuten työtehtäviin ylipäätään. Ero voi olla hiuksen hieno ja silti erittäin iso. Kutsumus on kuin elämäntehtävä ja ammatti kuin tehtävä elämässä. Tehtäviä elämässä voi olla monia, mutta usein meillä on vain yksi elämäntehtävä.

Valmentaminen on ammatti, johon voi kouluttautua ja josta voi innostua eri elämänvaiheessa, kuten mihin tahansa muuhunkin ammattiin. Polkuja on monia. On hienoa huomata, että meillä on Suomessa motivoituneita ja rohkeita urheilusta innostuneita ihmisiä, joita valmentaminen kiinnostaa. Tällaiset ihmisten urapolut eivät tule näkyviin, mikäli niitä ei jaeta. Vaikka oma kokemus voi auttaa ymmärtämään toista, se ei ole ainoa polku. Kaikkea ei tarvitse itse kokea voidakseen tarjota auttavan kätensä, pätee myös tässä.