Monille pääsiäinen on ollut mahdollisuus mennä sukuloimaan, matkustaa kauas tai siirtyä maalle mökille. Tällä hetkellä suurelle osalle ihmisiä se ei ole mahdollista. Toki on niitä, joiden pääsiäisen vietto ei muutu millään tavalla aiemmasta, mutta monelle tästä tulee varsin erilainen pääsiäinen kuin aiemmin.
Jäin pohtimaan asiaa.
Muutokset ovat etupäässä meille kivuliaita prosesseja. Silti jokainen muutos mahdollistaa myös jonkin uuden. Tämä uusi voi olla mitä tahansa, esimerkiksi henkistä tai toimintatapojen muutosta. Vapaaehtoinen muutos on helpompi sulatella kuin pakotettu muutos. Pakotettuna johonkin sitä joutuu kipuilemaan itsensä kanssa syvemmin. Esimerkiksi epäreiluuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusten käsittely vie aikansa. Tämä pääsiäinen voi olla monelle pakotettu muutos.
Etupäässä me pidämme tutuista ja totutuista asioista. Ne luovat turvaa ja hallinnan tunnetta. Traditiot ovat tärkeitä. Joskus on mukava kokeilla jotain uutta, jotta ei jämähdä samoihin vanhoihin kaavoihin ihan vaan tavan vuoksi. Jotkut asiat taas haluaa säilyttää samana, koska ne lisäävät onnen tunnetta ja mielekästä sisältöä elämään. Erilainen tapa viettää esimerkiksi pääsiäistä voi antaa uutta yhtä lailla kuin tuottaa mielipahaa menetetystä traditiosta.
Pääsiäisloma ei ole kaikille sama kuin vain pidennetty viikonloppu. Se merkitsee enemmän. Mielestäni ei kannata väheksyä sitä surua, pettymystä tai pahaa mieltä, joka syntyy, kun elämä menee uusiksi koronan takia myös pääsiäistä suunnitellessa. Lupa kokea on kaikille sama. Kun antaa itselleen luvan kokea, voi aukaista myös mahdollisuuden nähdä uutta. Ehkä tämä erilainen pääsiäinen tuo mukanaan myös jotain sellaista, mitä ei muutoin olisi tapahtunut. Sanotaan, että koskaan ei voi tietää, mikä on hyvästä ja mikä pahasta. Ehkä erilainen tapa olla pääsiäisenä näyttää paremmalta kuin oli kuvitellut.