Uusi vuosi on monelle uusi alku paremmasta, siksi lupauksia tehdään. Se päättää jonkun vanhan ja tuo uuden mahdollisuuden itse kullekin. Joillekin tällainen hetki voi olla, kun lukuvuosi päättyy ja uusi alkaa.
Jäin miettimään, mihin me tarvitsemme näitä lupauksia ja mitä ne palvelevat?
Monille on tärkeää pyrkiä elämään mahdollisimman hyvin omien arvojen ja ihanteiden mukaisesti. Tällöin jonkun aikakauden loppu saa peilaamaan elämää taaksepäin ja arvioimaan, miten on elänyt suhteessa itselle tärkeisiin asioihin. Jos huomaa, että suunta on vinoutunut, sitä haluaa lähteä korjaamaan, joskus ihan lupauksia antamalla itselle ja muille. Yhtä lailla ihanteet voivat ohjata ihmisen elämän suuntaa. Halu elää, kuten oma ihanne sanoo, voi vaikuttaa lupausten tekemiseen. Tyyliin: ”Tänä vuonna olen parempi versio itsestäni kuin viime vuonna”.
Joillekin lupaukset antavat potkun tehdä niille asioille jotain, mitkä häiritsevät tai vaivaavat. Joillekin ne ovat projektiluontoisia pyrkimyksiä muuttaa elämän jokin osa-alue.
Yhtä lailla lupaukset antavat optimistisemman kuvan tulevasta. Se täyttyy toiveella jostain edes hieman paremmasta, mitä on itselleen sallinut tai saanut.
Meille ihmisille etupäässä lupausten tekeminen sitouttaa ja monelle se on myös mitta itsestä. Joskus tulee luvattua myös sellaista, mitä ei voikaan pitää – ainakaan sellaisena kuin sen oli ajatellut. Valitettavasti joillekin lupausten lunastamisen epäonnistuminen suistaa käsitystä itsestä ja elämästä ylipäätään kielteisempään suuntaan kuin missä se oli ennen lupausten tekemistä.
Näin ollen hilpeänä ja toiveikkaana lupauksen antaminen heikentää omaa pystyvyydentunnetta ja saakin aikaan entistä ikävämmän olon. Niinpä sitä sitten päättelee, ettei enää koskaan lupaa mitään. Eipä tarvitse pettyä.
Näin taapertaa vuosi vuodelta polulla, joka on rakentunut tuttujen tottumusten varaan.
Voisiko lupausten antamiseen itselle vuoden vaihteessa suhtautua hieman kepeämmin? Voisiko mahdollistaa itselle uuden alun joka päivä? Tehdä tänään jotain, ei huomenna, sillä huomiselle siirto ei ole uusi alku tälle päivälle.
Esimerkiksi: Tänään lähden kävelylenkille. Tänään sanon itselleni kolme hyvää asiaa. Tänään tervehdin ystävällisesti naapuria. En huomenna vaan tänään.