Minulla on ollut ilo sparrailla osaavia ja ammattitaitoisia valmentajia. Ei ole harvinaista, että keskusteluissa viipyillään tahdon ja halun sekä toisaalta taidon ja saavutettujen tulostasojen parissa. Usein keskustelu päätyy halun ja tahdon voittoon. Taidon saavuttaminen alkaa näyttäytyä jopa esteenä kehittyä lisää.

Jäin miettimään asiaa huippusuoriutumisen näkökulmasta – liittyi tämä sitten taiteeseen, urheiluun tai vaikkapa teknologiseen huippuosaamiseen.

Luonnollisesti taitoa ja sen oppimista tarvitaan. Jos orkesterin jäsen ei osaa lukea nuotteja tai koripalloilija ei tiedä, mitä pallolla tehdä, on hänen vaikea toimia, vaikka halua olisi. Toisaalta taitavakaan nuotin lukija ei saa musiikkia elämään, vaikka harjoittelisi kuinka monta tuntia tahansa, jos siitä puuttuu niin kutsuttu sielu. Mekaaninen soitto eroaa soitosta, jossa soittaja elää soiton sisällä. Yhtä lailla taitavinkaan korintekijä ei pärjää pelissä, jos hän ei ymmärrä pelin luonnetta ja halua aidosti oppia sitä. Hän yrittää heittää aina korin, jos saa pallon. Lyhytnäköisesti fiksua. Siitähän koripallossa on kyse. Huipputasolla valitettavasti tällainen pelaaja on helppo plokata pois. En tarkoita, etteikö tällainen tekeminen johtaisi hyväänkin. Johtaa varmasti. Mutta sen suurin puute on potentiaalin hyödyntämättömyys, jota olisi ollut käytettävissä.

Tästä pääsemme tahtoon ja haluun.

Huipputekemisen ytimessä oma on halu. Halu lähteä kokeilemaan, katsoa, mihin rahkeet riittävät. Tällöin tekemisen keskiössä on halu kokeilla, yrittää, kokeilla uutta – ja perinteisellä jargonilla sanottuna: kömmähdykset, virheet ja epäonnistumiset. Ne kuuluvat asiaan, ilman sen enempää pohdintaa. Ei virheinä tai epäonnistumisina, vaan osana kokeilun ja yrittämisen halun elämää.

Kun tavoite on saavuttaa jotain erinomaista, emme koskaan voi tietää, mikä olisi juuri oikea polku siihen. Mutta uskallan väittää, että todennäköisemmin se onnistuu, kun oma halu kokeilla, yrittää uutta ovat aidon oikeasti tärkeämpää kuin varsinaisen taidon oppiminen.

Väitän myös, että varsinainen taito on näin ajateltuna jotain suurempaa kuin edes osaamme ajatella. Toisin sanoen, jos päämäärä ohjaa taidon oppimista, jotain jää puuttumaan.