Tämän päivän Helsingin Sanomissa (20.9.2019) kuvattiin ”Kunnian päivä” ohjelmaa, jossa muistellaan suomalaisurheilijoiden voitonhetkiä sekä matkaa siihen, upeat hetket ja vastoinkäymiset rintarinnan. Oletan, että kohokohtana on voitto ja menestys.
Jäin miettimään asiaa sankaritarinana. Sankaritarinoissa juonen kulku on kutakuinkin sama. Alussa sankari voi näyttäytyä ehkä jopa hieman heikommassa valossa kuin kilpakumppaninsa. Usein tarinan kulkuun kuuluu se, että sankari osataan poimia jo tarinan alussa: hän onnistuu ja saa huomiota omalla hyveellisellä, oikeudenmukaisella ja rehdillä toiminnallaan. Perinteinen sankaritarina etenee kuitenkin niin, että hän joutuu jossain kohtaa pahoihin vaikeuksiin, ehkä häpeämään omaa toimintaansa tai vähintään näyttää siltä, että hän on häviöllä suhteessa ”vihollisiin”, kunnes tarinan loppupuolella viimeisessä ”taistossa” kuitenkin voittaa ja osoittaa näin toiminnallaan sankaruutensa.
Jotain samaa voi nähdä huippu-urheilijoissa: ”harjoittelee uupumuksen rajoilla, tulosta ei tulekaan siellä, missä odotti, jaksaa jatkaa ja vie koko potin seuraavassa tärkeässä kilpailussa”. Upea tarina, joka vahvistaa ”suomalaisen sisun” merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa.
Olen ollut mukana työni puolesta monessa upeassa ”sankaritarinassa”, joka noudattaa edellä mainittua draaman kaarta. Yhtä lailla olen ollut mukana monessa tarinassa, jonka ”sankaruus” voidaan nähdä vasta niin kutsutusti ”uudelleen kirjoituksen” jälkeen. Tarinassa, jossa ihminen on särkynyt, menettänyt otteen siitä, mitä on ja mitä haluaa enää olla. Tarinassa, jossa urheilu vei enemmän kuin antoi. Tällaisessa tarinassa sankari ei saa jäädä yksin selviytymään. Sankari, huippu-urheilija tai valmentaja ja ennen kaikkea ihminen, tarvitsee apua. Onneksi meillä alkaa olla jo Suomessa kliiniseen urheilupsykologiseen työhön erikoistuneita terveydenhuollon ammattilaisia. Myös itse olen perustanut tällaisen urheilijoiden, taiteilijoiden ja huippusuorituksen parissa työskentelevien henkisen hyvinvoinnin ja terveyden aseman. On tärkeää, että apua saa matalalla kynnyksellä, ammattiapua selviytyä ja uudelleen määrittää itsensä ja elämänsä.
Nämä tarinat urheilusta kirjoitetaan vasta toipumisen jälkeen. Sankaritarinoita, sanoisin.