Helsingin sanomissa oli mielenkiintoisia artikkeleita (6. ja 7.12.) liittyen eri sukupolvien haasteisiin. Vuosina 1900-1925 syntyneet ovat sodan ja puutteen sukupolvi. Vuosina 1925-1939 ovat jälleenrakennuksen sukupolvi ja vuosina 1940-1955 suuren murroksen sukupolvi. Itse edustan lähiösukupolvea (syntynyt vuosina 1955-1970). Hyvinvoinnin sukupolvi on syntynyt vuosina 1970-1985. Lapseni edustavat taas yksilöllisen valinnan sukupolvea (syntyneet vuonna 1985-1999) ja vuonna 2000 -2019 syntyneet ovat epävarmuuden sukupolvea. Lehdessä kysyttiin, mitä tulevan vuoden eli 2020 syntyneet edustavat. Oli mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita ja toisaalta peilata sitä siihen, mitä itse on kuullut.
Jäin myös miettimään tulevien sukupolvien haasteita ja mahdollisuuksia.
Jos minun tulisi valita se, millä heitä kuvastaisi, valitsisin globaalien ongelmien sukupolvi. ja miksikö?
Globaali viittaa siihen, että maailma on koko ajan lähempänä. Enää ei voida käsitellä oman pikku maailman asioita ilman, että ne linkittyvät siihen, mitä maapallolla tapahtuu. Maailma on kasvojen edessä, halusi sitä tai ei. Se mahdollistaa asioita, mutta myös velvoittaa ja tuo haasteita, joita ennen ei tarvinnut kohdata.
Ongelma viittaa siihen, että en parhaalla mahdollisella optimismillanikaan saanut käännettyä sanaa paremmaksi. Toisin sanoen en näe haasteita, vaan puhtaasti ongelmia, joiden kanssa ihmisten tulee tulla jotenkin toimeen tai (toivottavasti) ratkaista ne. Tosi asia on, että väestö kasvaa räjähdysmäisesti, ilmasto muuttuu ja olemassa olevat toimet ovat liian vaatimattomia suhteessa muutosten vauhtiin. Kilpailu hupenevista luonnonvaroista kasvaa: kenties puhdas vesi on kalliimpi tuote kuin kulta jossain kohtaa.
Vaikka tuo kuulostaa pessimistiseltä, en koe olevani pessimisti. Itse asiassa, jos historiaa katsoo, ihmiset ovat selvinneet aika hirvittävistäkin asioista. Se on vaatinut lujaa uskoa muutosten mahdollisuuksiin, halua rakentaa parempaa ja tehdä yhteistyötä sekä kaikilta tahoilta valintojen tekoa, jotka väistämättä ovat myös nyt edessä.
Kun maailma on lähellä, sen ongelmat ovat yhteisiä. Kun mahdollisuuksia annetaan, niiden kääntöpuolella on velvoitteita. Yksilön edun voi ohittaa yhteisön etu. Poliittisesti katsottuna kompromissipäätökset eivät auta. Tutkittua tietoa on jo riittävästi, joten globaaleihin ongelmiin myös vastauksia uskoisi löytyvän.