Minulla on ilo olla mukana asiantuntijana SUL:n Respect ohjelmassa, jossa ideana on, että entiset arvokilpailuissa pärjänneet huippu-urheilijat ja -valmentajat toimivat mentoreina tämän päivän huipuille. Viime viikonloppuna tapasin osan näistä entisistä huippu-urheilijoista ja -valmentajista. Kokemuspääoma oli huima.
Kuinka monia pettymyksiä on mahtunut uralle tai kuinka on nostanut itsensä epäilyn suosta sinnikkäästi huipulle. Kuinka raadollista työtä ja tiukkojakin valintoja on joutunut tekemään matkan varrella. Kuinka paljon on joutunut muistuttamaan itseä, että valittu polku kantaa, vaikka ympäriltä tulisi muunlaisia neuvoja. Tässä vain muutamia kokemuksia mainitakseni. Tällaisten niin kutsuttujen kokemusasiantuntijoiden hiljainen tieto on todella arvokasta niille, jotka haluaisivat tavoitella samanlaisia asioita. Urheilussa tämä myös mahdollistaa uran jälkeen antaa takaisin urheilulle ja toisaalta saada kokea olevansa edelleen erittäin tärkeä osa yhteisöä.
Tällaisissa kohtaamisissa on jotain samaa kuin ”ihmiselämän pyhässä kolminaisuudessa”: lapsi -vanhempi ja isovanhempi. Kolminaisuus, joka ei enää aina toimi, mutta olisi ihmiselämässä tärkeä oppimisen, kokemuksellinen ja viisaudenkin lähde. Lasta edustaa urheilussa kansainväliselle huipulle tähtäävä urheilija, joka haluaa panostaa, unelmoi arvokilpailumitaleista ja tahtoo oppia matkan oleellisista tekijöistä lisää. Valmentajalla, vertauskuvassa vanhempi, taas on oma valmentautumisen punainen lanka, jonka hän ajattelee olevan tehokkaan ja onnistumista ruokkivan valmennuksen ydin. Valmennus perustuu tiettyihin valmentajan tärkeinä pitämiinsä kulmakiviin, jotka auttavat häntä suunnistamaan urheilu – ja siihen linkittyvien lähitieteiden monimuotoisessa maastossa. Entinen huippu-urheilija ja -valmentaja, ikään kuin isovanhempi, on jo kokenut sen, mitä moni urheilija - valmentaja pari haluaa kokea. Nämä entiset huippu-urheilijat ja -valmentajat ovat monissa liemissä keitetty, ja he ovat niistä myös selviytyneet. Heille on karttunut kokemuksellista hiljaista tietoa: sosiaalista, psykologista ja valmennusopillistakin pääomaa. Parhaimmillaan tällaisissa kohtaamisissa kaikki oppivat uutta itsestään ja elämästä ylipäätään.
Tällainen mentorointi ei ole vain ”vanhan, viisaan ja kokeneen neuvojen antamista” tai ”oman tarinan kertomista”, vaan valmentajan ja urheilijan rinnalla kulkemista ja ajoittaista peilipinnan antamista ja mahdollisen uuden avauksen löytämistä. Kaikkiin monttuihin ei tarvitse pudota, osan voi kiertää, ja jos niitä tulee, voi olla helpottavaa tietää, että joku on selvinnyt pahemmistakin montuista ja haluaa olla rinnalla, kun itse rämpii omassa.
SUL:ssa entisten huippu-urheilijoiden ja -valmentajien mentorointihankkeelle on annettu nimeksi Respect. Kunnioitettava ura heillä onkin ollut. On upeaa, että tällaisten urien oppia voidaan valjastaa myös muiden käyttöön.