Tarvitseeko positiivinen ajattelu kritiikkiä?

Luin todella mielenkiintoisen lehtijutun Me Naiset lehdestä (”15 sekuntia parempaa elämää, ole hyvä”, 42/19). Siinä sosiologian professori Suvi Salmenniemi toi esille muun muassa, että myös hyvinvointiin voi sairastua ja että kriittistä ajattelua tarvitaan positiivisen ajattelun rinnalle. Hyvinvointiin liittyvä tarjonta voi kaikkinensa olla hyvinkin ristiriitaista: hyväksy itsesi, mutta muista treenata itsesi timmiksi tai olethan kehopositiivinen, mutta älä ylipainoinen.

Pysäytti.

Positiivisuutta ja myönteisyyttä pidetään yhtenä hyvinvoinnin kulmakivenä. Onhan elämä kepeämpää, kun näkee asiat optimistisesti ja valoisana. Jäin kuitenkin miettimään, voiko tosiaan hyvinvointiinkin sairastua. Tarvitaanko positiivisen ajattelun rinnalle kriittisyyttä?

Kun tarjontaa katsoo vain googlesta, niin pelkkä hyvinvointi valmentaja sana tuotti hetkessä yli 750 000 hakua. Hyvinvointi sanalla mentiin jo yli 16 miljoonan. Tarvetta siis on - ja markkinoita. Ja miksi ei olisi, aika harva toivoo olevansa ”ei hyvinvoiva”. Luonnollisesti ne ”seitsemän kikkaa kohti parempaa vointia” kiinnostaa kaikkia. Jos hyvinvointiin voi ostaa valmennuksen, niin vielä parempi. Ja jos tämä valmennus on netissä, sehän tarkoittaa, ettei kotoa tarvitse lähteä.

Uskon, että monet ovat saaneet myös apua näistä yksittäisistä ”kikoista” ja valmennuksista. Ja joillain nälkä kasvaa syödessä: voisiko sitä voida vielä paremmin? Matka kohti entistä parempaa minää ja hyvinvointia voi alkaa. Kilpajuoksu näyttää varmasti aika kipeältä ulkopuolisen silmin.

Yhtä lailla monet ovat menettäneet rahansa näihin hyvinvointivalmennuksiin, ja käteen on jäänyt pettymys omasta saamattomuudesta, mikä hävettää varmasti. Niinpä sitä korjaamaan saatetaan ostaa uusia valmennuksia; ehkä enemmän itsen kuuntelua korostavia. Kun sekään valmennus ei ihan istu omaan tarvemaastoon, löytyy varmasti vielä parempi jostain. Valmennusten suurkuluttaja ei huomaa olevansa oravanpyörässä, mutta monien ulkopuolisten mielestä touhu vaikuttaa aika kipeältä. Näin ajatellen Salmenniemi on varmaan oikeassa: hyvinvointiin voi sairastua.

Niin kutsutut totuudet, joita jokainen puhuja, kirjoittaja ja kokija tietää omaan juttuunsa kuuluvan, tarvitsee seurakseen kriittisen puhujan, kirjoittajan ja kokijan. Kriittinen puoli ei ole vain negatiivinen alas ampuja, vaan auttaa hahmottamaan asioista ne puolet, joita itse ei näe. Se auttaa näkemään ne varjoon jäävät puolet, jotka olisi tervettä nähdä, mutta huumassa ei halua eikä kykene hahmottamaan. Positiivinen voi olla positiivista vain, jos sen rinnalla kulkee kriittinen pohdinta. Muutoin se on höttöistä, unelmista puhumista, ristiriitaista ohjeistusta ilman todellisuustajua. Ihan samalla tavalla negatiivinen tarvitsee kriitikon rinnalle. Muutoin se tallaa alleen hyvät aikeet ja pienet stepit kohti jotain itseä suurempaa.

Joskus tämä kriittinen ääni tulee asiantuntijoiden suusta. Hyvä niin.