Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovia. Tiedämme, että traumoista voidaan selvitä. Psykoterapian tutkimusnäyttö on tästä jo vahvaa. Menneisyyden haamut ja muistot, jotka haluaa haudata, vaivaavat ja onnistuvat osin salakavalastikin pilaamaan vallitsevan hetken. Hyvä, että tähän on ammattiapua tarjolla.

Kohtaan myös ihmisiä, joille nykyhetki tuo eteen lähes jatkuvalla syötöllä kohtuuttomia tilanteita. Enkä nyt puhu pelkästä tulkinnasta, vaan olosuhteista, ympärillä olevien ihmisten tekemisistä ja tekemättömyydestä. Ainakin kliinisessä työssä ja työterveydessä toimiville psykologeille tämä on tuttua. Työssä tuntuu, että hyökyaallot seuraavat toinen toisiaan. Juuri kun edellisestä sotkusta selvisi, on edessä uusi – ja pahempi. Elämässä yhteensattumat romuttavat hyvät suunnitelmat toistuvasti. Parisuhteessa tuntuu, että eteen tulevat ongelmat eivät ratkea, vaikka tekisi mitä.

Jäin miettimään kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden rajapintaa. Joskus tuntuu, että liika on liikaa. Ei kukaan jaksa kohtuuttomuuksia kantaa sairastumatta. Joskus tuntuu itsestäkin, että kannattaisiko ko. asiakkaan vain lähteä ja vaihtaa työtä, parisuhdetta tai paikkakuntaa. Se olisi helpompaa. Esimerkiksi, mikä työ on niin arvokasta, että sen takia kannattaa menettää oma terveys?

Silti kokemukseni mukaan monet jäävät. Taistelevat. Sinnittelevät kohtuuttomissa olosuhteissa. Vain pelkän toivon avulla. Ehkä tämä tästä. Kyllä tämä vielä muuttuu. Katsotaan vielä hetki. Myönnän toki, että itsekin olen sitä mieltä, että isojen kriisien keskellä ei kannata tehdä isoja päätöksiä – mutta silti.

Lähes joka kerta ihmisten sinnittely myös on kannattanut. Asioihin on tullut tolkku. He ovat löytäneet uusia ratkaisun avaimia. Tuskan aallot ovat pienentyneet ja uusi ovi on auennut. Joskus myös niin, että ovi aukeaa muualle: pois siitä, missä oli. Mutta yhtä lailla myös kohti sitä, missä oli. Entistä ehyempänä, valmiimpana ja varmempana. Tietäen omat rajansa ja uutta oppineena.

Kyllä ihmismieli on käsittämättömän laaja ja mysteerinen maasto, josta voi näköjään ammentaa kohtuuttomasta kohtuullista.