”Oli hyvä valmennus” tai ”Oli kyllä hienoa olla mukana” eivät ole harvinaista kuultavaa koulutusten, valmennusten tai valmennusprosessien jälkeen. Yhtä lailla kuin ”Opin paljon” ja ”Sain itselleni paljon”, ilman että todellista tietoa siitä mikä muuttui, edes on.
Tuollaiset palautteet ovat miellyttäviä konsulteille, valmentajille ja kouluttajille, mutta mitä ne kertovat todellisesta muutoksesta? Miten paljon mikään muuttui arkitodellisuudessa?
Luonnollisesti muutokset ovat hyvin eri tasoisia. Ajattelumallien muutoksista aina aikeisiin, yrityksiin, satunnaisiin tekoihin ja muuttuneisiin käytänteisiin asti.
On, totta, että vain tekemällä jotain, asiat muuttuvat. Tekemisen lisäksi tarvitaan arviointia siitä, miten tekeminen onnistui ja mitä saatiin muutettua. Muutoinhan sitä voi toistaa samaa tekemistä vuosikausia, oppimatta oikeastaan mitään, vaikka kuvittelisikin, että on muuttunut.
On tärkeää, että prosesseissa ja projekteissa on tavoitteet. Hyvät tavoitteet ovat mitattavissa ja niissä on joku ”dead line”. Tavoitteet myös ohjaavat toimintaa ja pitävät toiminnan jossain ruodussa. Arvioinnin avulla voidaan mitata, miten toiminta etenee ja loppuarvioinnissa katsoa, miten tavoitteet toteutuivat.
Arviointitapoja on monia. Helpoin lienee on arvioida subjektiivista kokemusta: osallistuja itse arvioi, mitä sai ja oppi. Yhtä lailla mittarina voi olla jokin itsen ulkopuolinen arvio, kuten sairauspoissaolojen väheneminen työelämässä tai nopeuden lisääntyminen urheiluharrastuksessa. Vaikeammin mitattavia ovat psykologisen todellisuuden muuttuminen, kuten ryhmässä turvallisuuden lisääntyminen tai yksilöllä sallivuuden lisääntyminen itseä ja muita kohtaan. Niihin tarvitaan usein ulkopuolista asiantuntijaa, jotta mutu tuntumalta vältyttäisiin.
Toiminnan arviointi lisää myös itse tekemisen arvoa. Se antaa prosessille lisämerkitystä ja sille kuuluvaa arvoa. Parhaimmillaan se lisää myös ryhtiä itse tekemiseen.
Omaa toimintaa voi arvioida missä tahansa asiassa – meistä kukin. Miten onnistuin tuossa kohtaamisessa? Olenko tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan? Millä tavoin omasta mielestäni panostin käsillä olevaan tehtävään? Mitä tekisin tällä tietämyksellä toisin? Miten olen läsnä juuri nyt? Mitä siinä on mahdollista muuttaa?
Sen lisäksi, että arvioinnilla on merkitystä, myös merkityksellistä arviointia tarvitaan.