Huomaan, että ainakin itse olen pysähtynyt pohtimaan omaa elämääni 50 vuoden rajapyykin ylittäneenä. Jäin miettimään asiaa yleisemminkin ja en välttämättä tiettyyn ikään liittyen. Elämänkulkuun kuuluu tietynlaiset nk. kehitykselliset kriisit, joiden aikana voi kasvaa ja tutustua itseensä uudella tavalla. Sana kriisi kuulostaa melko kovalta, paremmin ehkä asiaa kuvastaisi se, että vanhalla tavalla ei enää pääse eteenpäin, joutuu tilanteeseen, jossa jonkin on muututtava. Nämä elämän taitekohdat, peilauskohdat haastavat kokijaansa.
Keski-iän ylittäneillä keholliset muutokset ovat jo sinänsä oma pysähtymisen paikka. Keho muuttuu, ehkä virtaa on vähemmän kuin ennen ja jos erehtyy valvomaan liian pitkään, toipumiseen menee pidempi aika. Joillakin taas mieli on virkeä ja energinen, mutta keho ei enää ole. Sitä koittaa päästä Porschen vauhtiin mopolla ja on ihmeissään, kun ei vaan kulje.
Joillakin kotona on tyhjä talo: lapset ovat lähteneet, on tullut ehkä erokin, kun huomaa, että mikään ei enää yhdistä. Toisaalta samaan aikaan on vapautta tehdä enemmän sitä mitä haluaa. Ei ole samalla tavalla aikataulurajoitteita kuin ruuhkavuosissa. Joillakin uusperheen arki syö vähäisenkin energian ja joillain uusi rakkaus antaa virtaa, vaikka elämässä muutoin olisi menetyksiä ja luopumista.
Samaan aikaan, kun on luopumista jostain, voi löytää uusia ovia jostain muualta. Yli keski-iän eläneillä on jo elämänkokemusta ja työkokemusta eri aloilta. Ilmiöt, joihin törmää (työ tai muut asiat) elämässä, tulevat enää harvoin ensimmäistä kertaa. Suhteuttamistaitoa on ja tietynlaista asioita helpottavaa realismiakin.
Joillakin elämään liittyvät tabut nousevat uudelleen arvioinnin kohteeksi, oli sitten kyse seksuaalisuudesta, menneisyyden perhesalaisuuksista tai kuolemasta. Keski-iän ylittäneet päätyvät monesti pohdinnoissaan tuulettamaan uusiksi uskomuksiaan ja tabuihin liittyviä tapojaan.
Vapaus ajatella, osoittaa sormella epäkohtia ja nostaa keskusteluun vaikeita asioita, voi olla monelle perheelle, työyhteisölle tai yhteiskunnalle haasteellista sulatella.
Vapauteen liittyy myös luovuus. Luovuus tuottaa, ajatella ja toivottavasti myös tehdä. Parhaimmillaan siis tuottaa jotain uutta. Sellaista, mikä ei olisi syntynyt vielä 10 tai 20 vuotta sitten.
Jokaisella ihmisellä on varmasti oma risti kannettavana. Samalla jokaisella ihmisellä on paljon annettavaa. Kun elämää peilaa, toivoisi, että vastaukset kantavat ja auttavat ponnistamaan, ja toisaalta lisäävät hyväksymistä ja lupaa myös vain olla.