Olen usein kuullut ihmisen sanovan vastaanotolla, että hän on vähäuninen, pärjää kevyesti alle kuuden tunnin yöunilla ja kokee voivansa ihan hyvin. Käy töissä, urheilee ja kokee toimintakykynsä aikuisten oikeasti hyväksi.

Kuitenkin lähestulkoon joka kerta prosessin jälkeen, jossa unen määrä lisääntyy ja laatu paranee, ihmisen toimintakyky paranee, olo kevenee ja virtaa on enemmän. Oikeastaan sitä on ihmeissään, miten pärjäsi niin vähällä unella.

Ihminen tottuu ja sopeutuu todella nopeasti vallitsevaan olosuhteeseen. Siitä tulee ikään kuin normaali tila. Sellaisia me olemme, on hankala kyseenalaistaa sitä, missä on tottunut olemaan ja elämään. Näin on myös unen puutteen suhteen.

Unen puutteessa emme ehdi palautua. Aivot eivät ehdi huuhtoutua. Karrikoiden sitä ikään kuin syö koko ajan likaisilta astioilta, mutta siihen tottuu. Olotila, joka on hieman takkuinen ja sumuinen, onkin luonnollista. Väsymys on muuttunut luontaiseksi osaksi itseä. Sitä ei osaa muuta kaivata.

Kun unta saa riittävästi, värit kirkastuvat, energia lisääntyy ja olo on virkeä. Eron huomaa. Myös toiminnassa.

Hyvään uneen kannattaa satsata. Uskomus, että on vähäuninen, kannattaa muuttaa. Tällaisten uskomusten ja tottumusten muuttaminen on harvoin helppoa, mutta maksaa vaivan takaisin moninkertaisesti.

Se, että vähäinen nukkuminen riittää, ei pidä paikkansa. Jos ei nuku, on vaikea olla hereillä kaikilla aisteilla. Kun nukkuu yöllä, on hereillä ja herkkänä päivällä.