Olin psyykkisen valmennuksen verkostopäivillä ja keskustelimme siitä, mitä hyvä henkinen valmennus on. Totesimme myös, että puhumme työstämme harvemmin julkisuudessa. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä arvostaisi omaa ammattitaitoaan ja tietäisi olevansa pätevä ammattilainen. Se ei vain ole ollut tapana, sitä kun toimii taustalla osana valmentautumisen prosessia.
Päivän aikana nousi kuitenkin esille tärkeitä teemoja, mitä henkinen valmennus on ja mistä asiasta urheilupsykologi vastaa. Teemoja ovat esimerkiksi arjen valintojen tutkiminen, hyvinvointi ja kilpailuissa oleellisten elementtien vahvistaminen valmennuksessa. Esille nousi muun muassa se, että urheilupsykologi vastaa siitä, mitä on asetettu tavoitteeksi työskentelylle, että prosessi etenee, että urheilija, valmentaja ja yhteisö pääsevät eteenpäin kehittämään asioita lisää. Työn tuloksellisuuden mitta on yksilön asettamiin tavoitteisiin pääsy, tulokset urheilussa ja prosessin eteenpäin meno.
Miten näihin päästään?
Tavoitteisiin voidaan päästä, kun niistä on yhteinen ymmärrys ja niihin sitoudutaan. Toisin sanoen sanomattomat toiveet ja tiedostamattomat tarpeet on tunnistettu. Näin toiveet ja odotukset on avattu ja voidaan arvioida realistisesti, mikä on mahdollista resursseilla, jotka ovat käytettävissä. Kun prosessi, siis se - mitä on työstössä juuri sillä hetkellä – etenee, myös tulosta syntyy.
Viime metreillä kyse on kohtaamisesta, läsnäolosta eli vuorovaikutuksen laadusta. Kun onnistuu luomaan yhteyksiä eri toimijoiden välillä, ei tarvitse tehdä, vaan alkaa tapahtua. Tapahtumat taas luovat uusia oivalluksia ja yhteyksiä. Tämä tuo tulosta prosessissa.
Hyvä henkinen valmennus paneutuu mahdollisuuteen oppia itsestä uutta. Sivutuotteena syntyy taitoja, joita huippusuorituksen tekemiseen tarvitaan.