Urheilussa peräänkuulutetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tärkeitä asioita, mutta mitä niillä tarkoitetaan?
Avoimuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietoa annetaan sitä haluaville, että kerrotaan asiat, kuten ne ovat - myös koetut tai että päätöksenteon kriteerit ovat julkisia. Läpinäkyvyys on usein avoimuuden yksi määritelmä. Läpinäkyvyys tarkoittaa muun muassa toiminnan kriteereiden julkisuutta ja selkeää kuvaa, onko jokin asia tieteeseen perustuva fakta vai mielipide.
Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat yleisiä arvoja ja toimintaperiaatteita urheilussa. Tai ainakaan en ole vielä kuullut kenenkään puhuvan toisin sanoin. Niiden paikkansapitävyyttä arvioidaan ja testataan muun muassa urheilijavalintoja tehtäessä tai valittaessa johonkin työtehtävään ihmisiä.
Olin Porissa ”Valmentaa kuin nainen” – tapahtumassa puhumassa – ja siellä myös valmentajan toiminnassa avoimuus ja läpinäkyvyys sekä päätösten oikeudenmukaisuus puhututti. Tällä hetkellä avoimuus ja läpinäkyvyys puhuttaa mm. Tampereella Minettien toimintakulttuurissa, kun päävalmentajan toimintaa kritisoitiin julkisuudessa.
On hienoa, että toimintaa ohjaavat ylevät arvot. Itse urheilun parissa noin kolmekymmentä vuotta toimineena uskallan väittää, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat puhtaan avoimia ja läpinäkyviä vain niille, jotka päätökset tekevät ja valtaa käyttävät.
On inhimillistä, että toiminnassa mukana olevat pohtivat ja päättävät asioista tuoden julki vain sen, minkä katsovat olevan sen väärti. Toisaalta avoimuuden ja läpinäkyvyyden kannalta se on kyseisistä arvoista kaukana.
Yhtä lailla on inhimillistä, että valtaa pitävien toimintaa ei uskalleta arvostella, koska sen pelätään johtavan oman aseman heikkenemiseen, tai oman tai lapsen urheilu-uran takkuihin. Vaikka valmentaja kuinka toivoisi avoimuutta, ihan avoin ihan kaikesta ei kannata olla, jos urheilija haluaa urheilla, siis saada peliaikaa. Totta monessa lajissa.
Luonnollista on myös kysyä tutuilta tai tunnetuilta tekijöiltä, haluavatko he tulla tiettyihin työtehtäviin ja hommiin mukaan kuin laittaa avoimeen hakuun tehtäviä. Tutut tunnetaan, heidän toimintatavat tiedetään. Joku vieras ulkopuolinen voi sekoittaa pakan tyystin. Inhimillistä sekin. Toki julkisilla varoilla tehtynä kyseenalaista ja kaukana avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Toisaalta harvassa organisaatiossakaan julistetaan ulospäin asioita. Ne hoidetaan organisaation sisällä ja mielellään vai niiden kesken, joita asia koskee. Urheilukenttä on siitä poikkeus, että se kiinnostaa ja viihdyttää. Sitä seurataan myös tarkemmin. Siinä tehdyillä valinnoilla on vaikutusta myös muualle. Yksittäisille ihmisille ja yhteisöille.
Vaikkei avoimuus ja läpinäkyvyys toteudu, kuten pitäisi., sitä kannattaa silti pyrkiä vaalimaan ja sitä kohti kannattaa myös ponnistella.