Joulun alla minulle tarjoutui mahdollisuus kuulla ulkomaalaisten käsityksiä Suomesta. Se oli silmiä avaavaa. Omia itsestäänselvyyksiä ihmeteltiin ja pidettiin omituisina.
Esimerkiksi saunominen herättää monissa kummastusta. Mennään alasti vierekkäin lauteille istumaan ja heitetään löylyä niin, että kukin vuorollaan käpertyy kasaan tai poistuu saunasta. Suomalaisille sauna on lähes pyhä paikka. Tärkeä osa suomalaisuutta, joka kuuluu niin kesään kuin talveen.
Yhtä lailla kummastusta herättää itsenäisyyspäivän vietto. Ihmiset pukeutuvat hienosti, kokoontuvat yhteen, avaavan television ja tuijottavat kättelyä kolmisen tuntia. Näin sanottuna se voi kuulostaa kummalliselta, mutta on monelle osa itsenäisyyspäivä juhlaa. Katsoa, ketä on kutsuttu, minkälaisia pukuja näkyy ja olla näin osa linnan juhlaa.
Kirosanamme sentään herättävät kunnioitusta. Ei kovin monessa kielessä R kirjaimia käytetä. Perkele pysäyttää, vaikkei merkitystä ymmärtäisi. Talvikin tulee koko Suomeen lähes joka vuosi ja silti mikään ei pysähdy. Ihmiset menevät töihin, liikenne toimii ja koulutkin ovat auki. Yhtä lailla pimeästä ajasta selviäminen nähdään taitona. Auringonnousemattomuus hämmästyttää yhtä lailla kuin kesällä sen laskemattomuus.
Miten suhtautua kansaan, jonka mielijuoma on ilmainen viina ja jos ei nyt ihan ilmainen, niin ainakin mahdollisimman halpa. Käsi ylös, jos joku juo Viron vodkaa maun takia.
Näin kun miettii meitä suomalaisia, niin tottahan se on, että olemme melko outo kansa. Rakas, mutta outo.