Olin kouluttamassa SOL:n esimiehiä viime viikolla ja yksi johtajista kertoi, miten toivoisi alaistensa pääsevän irti työtaajuudelta. Ihastuin tähän uuteen termiin. Kysyin myös luvan saada käyttää sitä jatkossa. Googletin sanan – yhtään osumaa ei tullut. Ainutlaatuinen ja osuva kuvaus liittyen siihen, mistä on kyse suorituksen ja palautumisen välisestä suhteesta – palautumisessa on kyse taajuudesta irti pääsemisestä.
Taajuus tulee alun perin fysiikasta. Taajuus voi tarkoittaa frekvenssiä eli kuvata monta kertaa tietyssä ajassa jokin asia tapahtuu. Yhtä lailla se voi kuvastaa tiheyttä eli monta yksikköä on tietyllä alueella.
Taajuuden käsite puhuttaessa työstä on erittäin kuvaava: vaikka ihminen ei olisi töissä, vastaisi kännykkään tai sähköposteihin, hän voi olla silti työtaajuudella. Toisin sanoen miettiä tai pyörittää mielessään työasioita. Sama koskee mitä tahansa asiaa: suoritustaajuus on suorittamista, vaikka samaan aikaan rentoutuisi tai lepäisi.
Palautumisesta ja irti päästämisestä puhutaan paljon. Se on tärkeää, jotta jaksaa ja voi hyvin, jotta kehittyy ja jotta kykenee luomaan uutta. Se onnistuu, kun kyseisestä taajuudesta voi siirtyä toiseen taajuuteen. Joskus voi olla hyväksi vain olla ilman mitään taajuutta – joskus meditatiivisessa tilassa sekin on mahdollista.
Joskus irti päästäminen ei onnistu, ainakaan jos aikaa on vähän. Huolimatta tästä, uskon, että jo tietoinen pyrkimys siihen on hyväksi: Lupa pyrkiä irti työtaajuudesta tai suoritustaajuudesta. Ja yhtä lailla on tärkeää, että voi myötätuntoisesti, sisäisesti itselleen hymyillä, jos huomaa, ettei ihan pysty. Hyvä ja inhimillinen taajuus sekin.
Hyvää ja suoritustaajuudesta vapaata joulua ja vuoden vaihdetta kaikille!