Lauantaina se alkoi, suuri näytelmä Perussuomalaisen puolueen ja sitä kautta myös eduskunnan ja hallituksen vaiheista, Suomen sateisessa suvessa 2017. Paraskaan kirjailija tuskin olisi saanut tällaista juonta ja tällaisia käänteitä näytelmäänsä.

Jussi Halla-Aho voitti ja kerrankin suomalaisella medialla ja kaikilla puolueilla oli yksi ja sama vihollinen. Yksi Sote-uudistus sinne tai tänne, tuolla on tyyppi, jonka arvomaailma on vastenmielinen eikä muiden mieleen.

Tiistaina draaman kaaressa oltiin jo keskiosassa, vaikka alusta oli kulunut vain muutama päivä.

Jotain käännettä Halla-Ahokin näytelmän keskiosassa varmasti odotti, mutta luultavasti yllättyi kuitenkin. Hän ei ehkä tiennyt, että Timo Soini on vanha, kova ja kokenut poliitikan kettu. Pöydällä oli Uusi vaihtoehto.

Pihlan ja Kielon päivän aamuna aurinko paistaa ja kriisi on ainakin melkein ohi. Yhteinen arvopohja on jälleen totta ministereille Sipilä ja Orpo. Jussi Halla-Aho on järkyttynyt. Timo Soini on surullinen, mutta myös onnellinen. Nelosolut voi tulla kauppoihin ja Vaasa ei ehkä saanekaan päivystystä. Hallituksen seuraava kokous voi taas käsitellä vaikka Sote-uudistusta.

Tämä huikea näytelmä on draaman kaaren kohdassa loppu, mutta voin melkein vaikka vannoa, että kaikkea ei ole vielä nähty. En siis katso vieläkään illalla mitään saippuaoopperaa vaan uutiset ja politiikan ajankohtaisohjelman. Poliitikot ovat palkkansa ansainneet, tämän kaltaista viihdettä ei saa edes maksukanavilta.