Tänä kesänä pitää muistaa
- levätä, vierailla sukulaisilla, lukea hyviä kirjoja, kasvattaa kukkia, liikkua sopivasti, nauttia auringosta, grillata, olla läsnä, tehdä kaikkea kivaa, elää ex tempore, istua terassilla ystävien kanssa, tarttua hetkeen.
Kaikki mukavia asioita, mutta kun niitä listaa riittävästi, mieleen hiipii hiljaisia merkkejä loman suorittamisesta. Kun alkaa suorittaa jotain, tekemisestä poistuu vapaus. Kun ei ole vapautta, energia ei virtaa. Ja kun energia ei virtaa, leppoisa läpäisevyys puristuu tiukemmaksi kuin oli ennen lomaa.
Solut lakkaavat hengittämästä henkisesti. Keho elää, mutta mielen jumi estää palautumasta. Suorittamisesta tulee tiedostamaton pakko, joka ohjaa kulkijaa kohti vääjäämätöntä väsymystä. Joskus jopa niin pitkälle, että työtä syytetään loman riittämättömyydestä palautumiseen.
Mitäpä jos tänä kesänä tekisin toisin?
Kun jotain tekee mieli tehdä, voisiko sen sallia? Kun jotain tekee mieli tehdä, tarvitseeko? Kun jotain tekee mieli tehdä, tekeekö oikeasti?
Kun jotain pitää tehdä, niin sitten pitää. Kun jotain pitää tehdä, tehköön joku toinen. Kun jotain pitää tehdä, samaan aikaan pitää tehdä myös jotain muuta – ja yhdessä paikassa kerrallaan sitä voi oikeasti vain olla.
Loma viittaa jo sanana lomaan jostakin. Toisin sanoen irti päästämiseen jostain. Voisiko sitä kokeilla päästää irti kaikista niistä velvoitteista ja mielen pakoista, jotka koittavat määritellä hyvän loman.
Eikös sitä sanotakin, että vain pidetty loma palauttaa.
Leppoisaa pidettyä lomaa!