Nyt kun kesälomat ovat takana, virtaa tulisi olla ja intoa lähteä rakentamaan uutta kohti tulevaa. Kevään pitkät päivät, mahdolliset isotkin muutokset, epäonnistumiset tai pettymykset ovat taaksejäänyttä elämään. Elämä menee eteenpäin, mikset siis sinäkin?

Jokaisen virrassa pysyvän tulisi olla innoissaan, lähteä uudistuneena kohti vuoden vaihdetta. Miksi?

Jotta bisnes kukoistaa, jotta omistajat saavat rahaa, jotta valtaa pitävät ovat tyytyväisiä, jotta asiat muuttuisivat tai jotta itse olisi tyytyväinen itseensä.

Joskus tuntuu, että rattaat pyörivät liian nopeasti. Ihminen ei toivu asioista niin nopeasti kuin nykymenossa odotettaisiin, asioihin sopeutuminen ja tapahtumien työstäminen vie aikansa.

Jos akku on tyhjä, se ei käynnisty ilman riittävää latausta. Jos oma säiliö on täynnä, sitä on vaikea uudistaa, kun ei ole tilaa. Jos mielessä myllertää edelliset asiat, on todella vaikea innostua uudesta.

Mitä tapahtuisi, jos ei uudistuisikaan. Koska se, että kuvittelee uudistuvansa, ei tarkoita, että todellisuudessa edes uudistuu. Etupäässähän me ihmiset toistamme itseämme. Samat virheet, ihmiset ja toimintatavat vuodesta toiseen, viis katastrofin suuruudesta. Eli mitä, jos ei tietoisesti edes leiki uudistumista? Antaisi ajan kulua ja katsoisi, mitä tapahtuu.

Entä jos ajan antaminen jo sinänsä lisäisi tilaa ajatella asioita uudella tapaa. Entä jo tällaisen tilan antaminen luontaisesti loisi pohjan uudistumiselle ja innostumiselle?

Pakolla otetaan kyllä mehut irti, mutta pitkällä tähtäimellä taataan toistot, jotka eivät tue uudistumista. Toisaalta turvallisempaa on pyöriä oravanpyörässä kuin pyrkiä muuttamaan sen suuntaa. Helpompaa kuin muuttaa suuntaa on hypätä siitä pois ja innostua jostain muusta. Uudistua, mutta ei siellä, missä alun perin oli.

Tällä tavalla vain valitettavasti menetetään ne osaavimmat, jotka oikeasti voisivat uudistaa ja innostaa koko systeemin.