Monessa keskustelussa olen törmännyt siihen, että psykologin työtä voi tehdä lähes kuka tahansa – karrikoiden sanottuna. Tietenkään psykologi nimikettä ei voi käyttää muuta kuin psykologiksi koulutettu terveydenhuollon ammattihenkilö, mutta psykologian asiantuntijatehtävää voi hoitaa moni muu. Psyykkari, pappi, coach, ”hyvä tyyppi” tai valmentaja ovat tyypillisimmät termit, joita itse olen kuullut.
Jäin miettimään, miten tämä mahdollistuu? En ole esimerkiksi kuullut, että lääkärin hommaa otetaan hoitamaan joku ”hyvä tyyppi” tai fysioterapeutiksi joku itseään coachiksi kutsuva. Ehkä psykologit itse eivät osaa kertoa riittävän hyvin, mistä tässä ammatissa on oikein kyse.
Psykologin työ on mielen manipulointia. Mielellä tarkoitan yksilön, yksilöiden ja ryhmän mieltä. Manipulointi on tarkoituksellista toisen ohjaamista. Psykologisessa manipuloinnissa pyritään siis aktiivisesti vaikuttamaan ihmisen ja ihmisen mielen toimintaan.
Manipulointi on varmasti tuttu käsitteenä. Se liitetään useimmiten todella ikäviin ihmisiin. Niihin, jotka saavat toiset tekemään sellaisia asioita, joita nämä eivät itse edes haluaisi tehdä. Manipulaattorin kohteeksi joutunut huomaa menettävänsä rahansa, kunniansa ja pahimmassa tapauksessa jopa terveytensä.
Mitä siis psykologi tekee?
Psykologin perustyö on auttaa. Auttamisen kohde voi olla yksilö, ryhmä tai koko organisaatio. Auttaminen voidaan jakaa useampaan eri osaan, muun muassa kartoitukseen, arviointiin, neuvontaan ja ohjaukseen sekä puuttumiseen eli muutoksen mahdollistamiseen.
Käytännössä yksi osa psykologin työtä on manipulaatio. Tällöin psykologi ohjaa prosessia suuntaan, jonka hän arvioi auttavan asiakasta. Arvio auttamisen suunnasta perustuu ammatilliseen osaamiseen – niihin kuuden vuoden yliopistollisiin opintoihin, jotka hänellä ovat. Puhumattakaan niistä lisäkoulutuksista, joita useimmilla psykologeilla on.
Nämä edellä mainitsemani psyykkarit ja hyvät tyypit voivat saada hyviä asioita aikaan yhtä lailla kuin ikäviäkin. Auttajat pyrkivät manipuloimaan ihmisen mieltä. Mielen manipulointi voi tosin johtaa suuntaan, joka itseä miellyttää tai joka ajaa enemmän omaa kuin asiakkaan etua. Useimmiten tämä ei ole edes tietoista – kyse on osaamattomuudesta.
Vuorovaikutusprosessissa kimmokkeita tarttua ja puuttua tulee valtava määrä. Ammatti-ihmisellä on tieteellistä tietoa ja taitoa osata ohjata prosessia. Tätä ammattiosaamista ja kokemuksen kanssa työskentelytaitoa ei valitettavasti ole muilla psykologiaa hyödyntävillä ammattilaisilla.
Kun seuraavan kerran tarvitaan muutosta tai apua psykologian asiantuntijalta, kannattaa miettiä, onko kyse manipuloinnista, ts. tarkoituksellisesta toisen ohjaamisesta. Jos on, se kannattaa jättää ammatti ihmisen tehtäväksi.