Kävin mielenkiintoisen keskustelun tyttäreni kanssa. Hänen mielestään blogini lisäävät vain kysymyksiä mielessä, sen sijaan, että saisi vastauksia kysymyksiin. Hän kysyi, miksi en vain anna selkeitä ohjeita ja neuvoja.

Jäin miettimään asiaa yleisemmin. En niinkään analysoiden blogejani, jotka etupäässä ovat ajatustenvirtaa. Ne voisivat varmasti olla sekä rakenteeltaan että sisällöltään parempia. Mietin lähinnä tekstin olemusta ja ennen kaikkea kysymysten ja vastausten dialogia.

Itse ajattelen, että hyvässä tekstissä oleellista on saada jotain liikkeelle. Liikkeelle lähtee, mikäli taustalla oleva energia on riittävä. Taustalla olevaan energiaan vaikuttaa se, mitä osia ja millä tavalla asia henkisesti liikuttaa.

Kysymykset avaavat etupäässä asioita. Eri suuntiin. Antavat väljyyttä ja tilaa pohtia.

Vastaukset sulkevat. Ne rajaavat vaihtoehtoja. Ne auttavat tekemään valinnan.

Molempia tarvitaan. Pelkät kysymykset saavat kyllä pohtimaan ja filosofoimaan syntyjä syviä, mutta mikään ei konkreettisessa todellisuudessa muutu ilman tekoja. Energiaa on, mutta se on suuntaa vailla. Pelkät vastaukset taas kapeuttavat todellisuuden, jolloin alkaa toistaa itseään ja polkee paikallaan. Energia on vähäistä ja se kulkee samassa kinttupolussa, vaikka helpompikulkuinen maantie olisi vieressä.

Mikä on siis sopiva suhde?

Kumpi liikuttaa enemmän, kysymys vai vastaus? Hyvä kysymys vai hyvä vastaus?

Itse ajattelisin, että hitusen verran enemmän kysymyksiä kuin vastauksia pitää energian virtaavana ja takaa, että sillä on itselle sopiva suunta. Ja joskus tuntuu, että hyvään vastaukseenkin sisältyy jokin viisaus, joka ei vastaa suoraan kysymykseen. Toisaalta joskus hyvä vastaus on parempi kuin kysymys. Se ikään kuin antaa luvan levätä ratkaisussa. Luvan tehdä valinnan ilman liian suurta vastuunkantoa.

Saitko muuten tästä vastauksia vai lisää kysymyksiä mieleesi?