Luin Ilta-Sanomista (11.8.2015) artikkelia ”Urheilumaailma on täynnä ikäviä ihmiskohtaloita”. Siinä käytiin läpi, miten urheilu-uran päätyttyä elämä ei ole kantanutkaan. Näitä tarinoita on paljon. Vaikka enemmistö urheilijoista löytää paikkansa uran jälkeen, ikäviä ihmiskohtaloita on liikaa.
Jäin miettimäänkin, mistä se kertoo?
Lienee sanomattakin selvää, että urheilussa keskiössä ovat menestys ja urheilu-ura sinänsä. Menestys ei synny eikä kasva urheilu-uran jälkeinen elämä keskiössä. Toki valveutunut urheilujärjestö, seura ja asiantuntijajoukko voivat auttaa urheilijaa ottamaan uran jälkeisen elämän huomioon, mutta käytännön arjessa ura ja tämän kauden tavoitteet ovat etusijalla. Opiskelun ja työn ehtii myöhemminkin. Tämä ei liene harvinaista kuultavaa kentältä.
Vaikka urheilijalla olisikin paperilla suunnitelma tulevaisuudesta. Muutos ”taviksen” elämään voi olla todella kova. Se on sitä kovempi, mitä suurempi tähti on ollut, sen rajumpi, mitä suurempi pudotus on ja sen vaativampi, mitä äkillisempi muutos on.
Muutokset ovat harvoin helppoja ihmiselle – etupäässä ne ovat kivuliaita prosesseja. Ne edellyttävät myös psyykkistä työtä. Tyhjyys mielessä, huoli tulevasta ja suru menetetystä voivat kaataa vahvimmankin ihmisen. Tällöin avuntarjoaminen on tärkeää. Yksinjättäminen pahimmillaan lisää arvottomuuden tunnetta.
Kun urheilu-ura loppuu, ihminen voi tarvita kannattelijaa. Ihmistä, joka kuuntelee. Ihmistä, jolla on aikaa auttaa jäsentämään mennyttä, koostamaan minuutta uudelleen ja rakentamaan tulevaisuuden näkymiä. Joskus vain urheilu-uran ”sankarihaamu” estää tätä näkemästä. Huippuhyvä sankari pärjää liemessä kuin liemessä. Illuusio jatkaa elämää, että sankari pärjää, vaikka oikeasti ihminen ei pärjääkään.
Paras palkinto urheilu-uran jälkeen on, että saa apua ihmiseltä ihmiselle, saa apua itsensä löytämiseen uudelleen ja saa rakennettua elämää kannattelevammaksi jalkojensa alle. Paras palkinto on, että urheilija voi hyödyntää ja käyttää urheilu-uralla opittuja vahvuuksia. Paras palkinto on, että nuo kokemukset auttavat luomaan kestävää pohjaa tulevaisuudelle sen sijaan, että vievät siltä pohjan pois.