Työnohjaajana olen monen asiantuntijan, kuten psykologin, psykoterapeutin, coachin ja psyykkisen valmentajan kanssa työstänyt pohdintaa siitä, miksi ei tartu omassa työssään johonkin ilmeiseen tai sellaiseen, johon huomaisi normaalisti tarttuvan. Usein syynä on varovaisuus, joka on jo itse organisaatiossa tai yhteisössä itsessään. Se on siirtynyt myös auttajalle.
Jäin miettimään asiaa tarkemmin.
Varovaisuushan on ihan ok asia. Näin ei ainakaan tee mitään hallaa kyseisessä kohtaa, koska pitää huolen, että alueille, joihin ei kannata mennä, ei edes astuta. Se myös estää tekemästä mitään liian uhkarohkeaa. Toisin sanoen pysytään tiellä, joka on kaikille tuttu ja turvallinen. Ollaan siis lähivyöhykkeellä ja mukavuusrajojen leppoisassa turvassa.
Varovaisuuden huono puoli on se, että eteen piirtyvä maisema vääristyy. Se kertoo vain koetusta totuudesta yhden kulman. Se ei auta luomaan kokonaiskuvaa, mikä olisi oleellista, mikäli eteenpäin haluaisi päästä. Toisin sanoen maailma alkaa näyttäytyä yhä vahvemmin varovaisen näkökulman kautta. Pahimmillaan se jakaa maailman kahtia; hyvät ja pahat. Ja kuten tiedämme, äärimmäisen harvoin mikään asia ihmiselämässä on jaettavissa musta valkoiseen joko/tai -maailmaan.
Varovaisuus tarttuu auttajaan salakavalasti. Näin ei kysytä asioita suoraan, vaikka ne rivien välistä suorastaan huutavat esille tulon tarvetta. Näin ei selvitetä ja tutkita riittävän tarkasti ja monipuolisesti, vaikka kokonaiskuvan saamiseksi se olisi tärkeää. Näin sivuutetaan asioita, teemoja ja jopa ihmisiä, jotka olisivat oleellisia asian ymmärtämisen ja toisaalta tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta. Varovaisuuden takana voi asua pelko esimerkiksi aseman menetyksestä, huoli epäonnistumisesta tai ulkopuolelle jättämisestä.
Varovaisuus on äärimmäisen huono isäntä talossa. Se lamauttaa ja estää toiminnan. Terve kriittisyys, asioiden monipuolinen tarkastelu ja laadullisesti korkeatasoinen toiminta jää helposti varovaisuuden taakse. Sen tunnistaminen on tärkeää, jotta sitä ja sen merkitystä voi tarkastella. Näin voi rakentua uusi suunta kohti avarampaa maailmaa.