Kun elämä murjoo, kun töissä on painetta ja kun stressi puskee päälle, voimavaroja tarvitaan.
Harva ihminen selviää yksin, kun on tiukkaa. Kannatelluksi tuleminen, henkisen tuen saaminen ja joissain tapauksissa myös hyvien ohjeiden saaminen helpottaa selviytymään tiukassa tilanteessa.
Olln valmentamassa esimiehiä ja tämä teema nousi esille. Yksi tärkeä voimavara oli kollegat. Ihmiset, jotka ovat kokeneet jotain samaa. Kollega, jolle voi soittaa, kun tarvitsee.
Yksityiselämässä saman tuen voi tarjota läheiset, ystävät tai puoliso. Toisaalta kaikessa ei halua kuormittaa läheisiä, jolloin tuen on tultava muualta.
Yhtä lailla joskus tilanne on sellainen, ettei voi tai halua puhua sosiaalisen, hyvänkin, tukiverkoston ihmisille. Tällöin voi olla arvokastakin arvokkaampaa, että ihmisellä on mahdollisuus ammattilaisen apuun. Monissa organisaatioissa työntekijöille tarjotaankin työterveyshuollon psykologin ja esimerkiksi työnohjaajan palvelut.
Kun saa puhua ammattilaiselle, joka osaa tukea kokemuksessa, työstää sitä ja auttaa eteenpäin, hankalistakin tilanteista huomaa selviävänsä. Paineet, stressi ja elämän tuska helpottuu, väylä kohti uutta alkaa löytyä. Joskus tämä vie aikaa ja joskus väylä löytyy nopeasti. Meille kaikille on tärkeää tietää, että asioista ei tarvitse selvitä yksin. Apua saa – tai ainakin toivon, että näin olisi joka organisaatiossa ja tilanteessa, jossa yksin on vaikea selvitä.
Voimavarat voivat olla toki muutakin kuin muut ihmiset, kuten liikunta, lukeminen, musiikinkuuntelu tai meditaatio. Näitä voi tehdä yksinkin.
Kun on vaikeaa, väsyttää, stressaa ja on paineita, lähellä ja läsnä olevia voimavaroja ei aina huomaa. Silloin tarvitaan ihminen, joka auttaa kiinnittämään niihin huomiota. Ihminen, joka auttaa pitämään kiinni itselle arvokkaista asioista. Ihminen, joka kulkee rinnalla eikä jätä yksin selviytymään. Ihminen, johon voi luottaa.
Arvokas voimavara. Ihminen ihmiselle.