Lanseerasimme kollegoiden kanssa eräässä työterveyshuoltotiimissä asiakasorganisaatiolle “jäljen jättämisestä” teeman koko vuodeksi. Mietimme asiaa kohtaamisen, toimimisen ja ihmisen itsensä näkökulmasta.

Millainen jälki jäi kohtaamisesta? Millaisen jäljen halut jättää itsestäsi? Millaisia jälkiä kuljetat mukanasi?

Jälki jää, halusit tai et. Joskus jätämme tiedostamattamme ja huomaamattamme jäljen, jota emme haluaisi jättää. Joskus taas näemme vaivaa ja pyrimme jättämään jäljen, mutta tuntuu, että se ei jää, vaikka tekisimme mitä. Joskus taas jättämämme jälki yllättää sekä itsemme että muut myönteisesti.

Minua viehättää ajatus siitä, että voimme itse vaikuttaa, millaisen jäljen jätämme. Jokainen jälki on merkityksellinen. Merkityksetöntä jälkeä ei ole.

Tällainen lähestymis- ja ajattelutapa avaa mahdollisuuden nähdä jokainen kohtaaminen, asia ja ilmiö arvokkaana tilaisuutena jättää itsestä ainutlaatuinen jälki.

Hymy, katse, kaunis sana ja hyvää mieltä tuova teko ilahduttaa. Ja vastaavasti toista mollaavat sanat ja ikävät teot jättävät tahraisen jäljen, joskus niin mustan, että siitä ei meinaa päästä eroon, vaikka kuinka haluaisi.

Etupäässä jälkemme ovat siistejä ja tarkkarajaisia. Ihmiselämään kuuluu myös se, että joskus jäljet ovat vähän sotkuisia eikä niihin ole jälkikäteen tyytyväinen. Rosoiset jäljet voivat jäädä myös painamaan itse tallaajan mieltä. Mielellään sitä jättäisi itsestä kauniin jäljen. Joskus tosin syyllisyys painaa turhaan. Kuraisella tiellä kulkiessa jäljet ovat tuhruisemmat kuin kiinteällä hiekalla kävellessä. Aina syy ei ole vain kulkijassa vaan myös maaperässä, jossa kuljetaan.

Jälki jää joka tapauksessa. Jälkiin, jotka on jo jättänyt, ei voi vaikuttaa, mutta tuleviin jälkiin voi. Kysymys kuuluukin, millaisen jäljen seuraavaksi haluaa jättää?