Näin jääkiekon MM-kilpailujen alla seurataan tarkasti, miten Jukka Jalonen tiiminsä ja pelaajiensa kanssa onnistuu muodostamaan niin kutsutun voittavan kulttuurin. Samalla tavalla monessa lajissa tämä on aikaa, jolloin joukkueen kokoonpano on muuttunut ja uutta rakennetaan. Joissain lajeissa katsotaan, miten kulttuuriin muodostuneet kulmakivet pitävät ja perustukset pysyvät kasassa. Samat ilmiöt ovat myös organisaatioissa nähtävissä.
Jäin miettimään kulttuurin muodostumista ja sen muodostamista. Yhteisöissä usein valtaa pitävät päättävät, mihin suuntaan toimintakulttuuria halutaan viedä. Sehän ei toki takaa, että sinne mennään, mihin halutaan. Toki jokainen yhteisön jäsen vaikuttaa siihen, miten toimitaan.
Jotta muutoksia voidaan tehdä, jostain tulee myös luopua. Luopuminen on monisyinen asia eikä aina helppoa. Toki luopuminen voi sisältää surua, kuten itselle läheisten ihmisten poistuminen joukkueesta herättää. Yhtä lailla luopuminen voi olla vapauttavaa, kuten luutuneista tavoista ja raastavista toimintatavoista luopuminen. Joskus luopuminen voi olla myös vaikeaa, kuten itseä estävistä ajatusmalleista luopuminen voi olla. Jostain on luovuttava, jotta uutta voi kasvaa.
Aina on jotain sellaista pyhää ja tärkeää, josta halutaan pitää kiinni. Urheilussa tällaisia pyhiä ja tärkeitä asioita on paljon. Esimerkiksi jääkiekon maajoukkue tunnetaan leijonina. Siihen sisältyy monia tärkeitä käsityksiä, joista halutaan pitää kiinni. Monissa joukkueissa tällaisia imagollisia, arvoihin ja uskoon liittyviä asioita on useita. Joukkueen tarina katkeaisi, jos ne muutettaisiin.
On mielenkiintoista, miten kulttuuri muodostuu joukkueensa näköiseksi. Jokainen joukkueen jäsen ikään kuin tuo itsestään kulttuuriin juuri sen, mikä vahvistaa olemassa olevaa totuutta joukkueen sisäisestä kulttuurista. Kun se on sellaista, mikä tukee ja auttaa eteenpäin sovitulla polulla, se on hienoa ja upeaa. Mutta jos se on jotain sellaista, mikä ei tue tavoitteiden saavuttamista, joukkue on pulassa. Tietoiset pyrkimykset rakentaa parempaa eivät kanna, kun tiedostamattomassa voimat vievät eri suuntaan.
Joukkueen kanssa toimiminen on näin urheilupsykologin näkökulmasta antoisaa. Siinä voi auttaa tutkimaan, miten kulttuuri muodostuu ja miten sitä voi muodostaa haluttuun suuntaan. Huippu-urheilussa melkein väitän, että kaikilla on motivaatiota rakentaa voittavaa kulttuuria. Silti se ei aina onnistu. Jos sattuma jätetään laskusta pois, ollaan ihmismielen ja ryhmädynamiikan sekä -ilmiöiden rosoisessa ja monimuotoisessa maastossa. Vaatii useita ja toistuvia tietoisia tekoja, jotta kulttuuri muodostuu sellaiseksi kuin sen jäsenet haluavat sen olevan. Jo pelkkä matkanteko opettaa ja sen varrella huomatut onnistumiset.