Luen paraikaa Hans Roslingin teosta Faktojen maailma. Mielenkiintoinen kirja kaikkinensa. Häntä pidetään optimistina, kun hän näyttää muille maailman ja hyvinvoinnin valtavan edistyksen, jota muut eivät ole huomanneet. Itse hän ei pidä tästä ilmaisusta, koska se saa hänet kuulostamaan sinisilmäiseltä, mitä hän ei suinkaan ole. Niinpä hän kutsuu itseään ”possibilistiksi”. On kuulemma keksinyt sanan itse. No, ehkei ihan, sillä mm. Ranskassa joskus 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa oli suuntaus, possibilismi, joka pyrki ajamaan ”järkeviä” ja ”mahdollisuuksien rajoissa” olevia yhteiskunnallisia muutoksia.

Mutta viis sanan alkuperästä. Possibilisti on Roslingin mukaan mahdollisuuksien etsijä. Toisin sanoen ihminen, joka ei toivo ilman syytä, mutta ei myöskään pelkää ilman syytä. Ihminen, joka näkee edistyksen ja se täyttää hänet toivolla, että asioille on tehtävissä jotain ja tekemisellä on merkitystä. Ihminen, jolla on rationaalinen ja selvä käsitys maailmasta.

Jäin miettimään tätä possibilistin ja optimistin eroa. Optimisti näkee siis yleisesti asioiden hyvät puolet. Hän uskoo asioiden menevän hyvin. Possibilisti – käännän sen nyt termiksi mahdollistaja – taas viittaa tekemiseen. Roslingin mukaan ”etsimiseen”. Vapaasti tulkiten: Mahdollistaja ei siis vain toivo parasta, vaan realistisesti näkee asioiden todellisen laidan ja tekee siinä parhaansa.

Mietin tätä suhteessa työelämään, urheiluun ja ihmissuhteisiin ylipäätään. Mahdollistaja on oikeastaan taivaanlahja työyhteisölle ilmapiiriongelmista kärsivässä organisaatiossa. Hän huomaa organisaation pienet muutokset, jotka näyttävät paremmilta – huolimatta siitä, että organisaatiossa on vielä paljon korjattavaa. Urheilussa hän on se, joka näyttää korjattavat asiat ja samaan aikaan huomaa asiat, jotka jo osataan ja onnistuvat. Ihmissuhteissa hän osaa nauttia niistä hienoista vivahteista, jotka näyttävät, että kohti parempaa on menty, vaikka suhteessa voi olla myös ikäviä ja edelleen korjaamista vaativia asioita.

Mahdollistajat taitavat olla ne, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. He ovat realisteja, faktatietoihin paneutuvia puurtajia, jotka näkevät tehdyn työn arvon. He ovat toivoa tuovia ihmisiä, jotka osaavat kertoa, mitkä asiat ovat oikeasti paljon paremmin tänään kuin olivat eilen.