Psykologin vastaanotolla kuulee usein siitä, miten organisaatioissa arvot ovatkin pelkkää juhlapuhetason sanahelinää. Ne näyttävät paperilla hyvältä, mutta ne eivät näy millään tavalla arjessa.

Esimerkiksi organisaatiossa voidaan arvostaa hyvinvointia ja sitä, että välitetään ihmisestä. Siitä huolimatta työntekijöiden saatetaan odottaa tekevän yli 50 tuntista työviikkoa. Tai ainakin heidän sitoutumistansa epäillään, jos he eivät sitä tee. Organisaatiossa saatetaan arvostaa avoimuutta. Siitä huolimatta se on täynnä salaisuuksia, jotka painavat ihmisten mieltä. Yhtä lailla organisaatiossa saatetaan arvostaa osaamista, itsensä kehittämistä ja kouluttautumista, mutta kun työntekijä haluaa lähteä opiskelemaan tai haluaa kehittää omaa osaamistaan, se estetään tai sitä ei katsota hyvällä.

Arvot kertovat meille, mitkä asiat ovat tärkeitä. Niitä ei oikeastaan voi saavuttaa, mutta ne toimivat kuten kompassi tai tienviitta. Ne kertovat, olemmeko oikeassa suunnassa. Ne auttavat pysymään tiellä, jolla haluamme kulkea.

Olisiko organisaatioissa helpompaa, jos arvokeskustelu voitaisiin käydä avoimesti ja läpinäkyvästi? Toisin sanoen voitaisiin suoraan sanoa, että jotkut arvot näkyvät toiminnassa hyvin ja joidenkin suhteen pitää todella tehdä töitä tai hyväksyä se, että ne näkyvät vain hiuksen hienosti eikä edes kaikkien toiminnassa.

Tällä tarkoitan sitä, että voidaan esimerkiksi todeta jonkun arvon olevan vain muutama aste suuntimassa. Tyyliin, tie, jota kuljetaan, onkin avomeri, joten katsot minne suuntaan tahansa, voit ajatella olevasi suuntimassa. Ja joidenkin arvojen suhteen ollaan erittäin hyvin suuntimassa. Tällöin meno on kuin suoralla maantiellä kulkeminen.

Luonnollisesti ihmisten toimintaan vaikuttavat monet muutkin asiat kuin arvot. Mutta mikäli arvoja käytetään toiminnan yhtenä perusteena, niihin kannattaa panostaa. Tärkeät asiat näyttäytyvät tavalla tai toisella organisaatioiden toiminnassa joka tapauksessa. Joskus ne eivät kuitenkaan ole ne, joita ajatellaan hyveinä, vaan ne, jotka karulla tavalla kertovat organisaatiossa elävästä välinpitämättömyydestä.