Millä mielellä töihin?

Keskustelin tyttäreni kanssa erilaisista ammateista ja työstä ylipäätään. Hän sanoi, että haluaa löytää samanlaisen työn kuin minulla: tunnun pitävän työstäni, en kuulemma ole koskaan valittanut töihin menosta. Kaunis palaute – ja pitää paikkansa; pidän siitä mitä teen.

Jäin kuitenkin miettimään asiaa yleisemminkin. Millaisena mittarina toimii se, että ei valita töihin menosta? Mitä se kertoo ihmisen suhtautumisesta omaan työhön? Että hän pitää työstään?

Oivia mittareita. Harvoin tulee pysähtyneeksi sen ääreen, miten omasta työstään puhuu, saati millä mielin aamulla töihin menee. On upeaa, että ihminen löytää työn, josta pitää, johon sitoutuu ja joka tuottaa myös tekijälleen itselle iloa.

Harva työ on sellainen, etteikö siinä olisi myös tehtäviä, jotka eivät viehätä samalla tavalla – mutta ne tulee tehdä; esimerkiksi voisi mainita vaikka tilastoinnin, laskutuksen, raportoinnin tai yhteistyökokoukset, jotka eivät näytä tuottavan lisäarvoa, mutta poiskaan ei voi/saa olla. Toki kaikkia töitä voi lähestyä kriittisesti ja miettiä, mihin kyseistä tehtävää tarvitaan. Jos sen jättäisi tekemättä, mitä tapahtuisi? Jos ei juuri mitään, oletettavasti tehtävä on aika turha. Yhtä lailla tehtäviä voi tarkastella sillä silmällä, miten niitä voisi ”tuunata”, jotta ne olisivat mahdollisimman sopivia itselle. Mielenkiintoisen eri töistä tekee myös se, että jollekin joku työ on turhauttavaa ja ikävää puurtamista, kun samaan aikaa joku toinen on samasta tehtävästä erittäin innoissaan ja nauttii saadessaan tehdä sitä.

Viimeistään on hyvä pysähtyä, mikäli huomaa valittavansa töihin menosta jatkuvasti. Vaikka sillä ei tarkoittaisikaan inhoavansa omaa työtään, niin se ymmärretään. Jatkuva valittaminen tulee nopeasti tavaksi. Tavat kertovat, miten elämää elää. Haluaako sitä olla ihminen, joka päivittäin tekee asioita, joista ei pidä. Vapaavalintaisesti. Helppo on toki tässä puhua, kun pitää omasta työstään ja saa valita, mitä tekee, kenen kanssa ja kuinka paljon. Silti ajattelen, että nopeasti tietyistä asioista saamme rakennettua sisäisiä malleja, joita toistamme, vaikka ”sisäinen sääntö” ei kaikissa olosuhteissa pitäisikään paikkansa. Jos päivän mittaan on hetkiä, jotka ovatkin ”heikkoa parempia” jollei hyviä, niin sehän kertoo, että omassa säännössä on jotain vikaa. Näin sisäistä sääntöä ja mallia kannattaa muuttaa. Muutos on teko. Ja teko näkyy ulospäin.

Se, millä mielellä töihin menee, ratkaisee. Ei vain päivän kulkua vaan myös omaa käsitystä tekemisistä ja työstä.