Mitä ääniä kuuntelet?

Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka osaavat taitavasti valita äänet, joita he kuuntelevat tarkkaan. Niin tarkkaan, että ne äänet päättävät, mitkä asiat ovat heille mahdollisia ja miten oma elämä kulkee. Nämä äänet voivat tulla itsen ulkopuolelta tai sisältä. Kun nämä äänet ovat kannustavia ja uskoa luovia, ne kantavat pitkälle. Valitettavasti joskus nämä äänet ovat mollaavia, ylikriittisiä ja vaativia, jolloin ne estävät tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisi.

Jäin miettimään asiaa ylipäätään ihmisen elämässä.

Ihmisellä on ajatuksia pitkin päivää kymmeniä tuhansia. Kaikkiin niihin ei mitenkään voi suunnata huomiota. Jotkut lipuvat ohi eikä niitä muista, mutta joihinkin tarttuu. Ymmärrettävästi itselle koskettaviin ja merkityksellisiin ajatuksiin tarttuu herkemmin, huolimatta siitä, mihin ne johtavat. Joskus ne johtavat hyvään ja joskus huonoon – sekä oloon että tekoon. Ajatuksiin voi toki suhtautua ikään kuin taustahälynä, jota on, ilman että antaa niille sen kummempaa merkitystä. Viime kädessä ajatushan on vain ajatus. Ei minä eikä teko.

Yhtä lailla saamme kuulla ympäriltämme monenlaista ääntä. Äänet eivät kolahda vain sanoina, vaan myös äänenpainoina ja -sävyinä. Toisen tervehdys hymyn kera voidaan tulkita ystävällisyytenä yhtä lailla kuin pirullisena ”piilokettuiluna”. Itsen ulkopuolelta tulevia ääniä voi toki kuunnella myös ääniaaltoina, joita tulee ja menee – ikään kuin tarttumatta mihinkään niistä. Haasteellista, mutta mahdollista.

Minkälaisia ääniä me jäämme kuuntelemaan? Ilman ylenmalkaista analysointia, jokainen voi pysähtyä sen äärelle, miten äänet itsessä vaikuttavat. Esimerkiksi mitkä äänet saavat aikaan liikettä kohti itselle tärkeitä asioita ja mitkä eivät. Mitkä äänet mielellään sivuuttaa, vaikka ne puhuisivat asiaa ja niitä kannattaisi kuunnella. Mitä ääniä kuuntelee taas liikaa, ilman että kannattaisi.

Joskus tuntuu, että me ihmiset elämme melko yksinkertaista elämää monimutkaisessa äänten maastossa. Itselle tuttuja ääniä kuuntelee mielellään ja sivuuttaa vieraat. Tutut äänet kun ovat turvallisia ja takaavat totutun polun – tätä polkua on tallattu ennekin -tyylisesti. Sen sijaan, että aikuisten oikeasti uskaltaisi haastaa itsensä kuuntelemaan ääniä, jotka ovat kaukana tutusta, herättävät vähän pelkoakin vierauttaan ja edellyttäisivät itseltä ponnisteluja muuttaa totuttua turvallista polkua, vaikka hiljaa mielessä tietääkin, että se kannattaisikin muuttaa.

Myös yhteisössä samat mantrat toistuvat ja toistavat itse itseään. Ne muutamat harvat, jotka kuuntelevat totutusta poikkeavia soraääniä, muuttavat maailman.