Kirjoitin valmentaja Marianne Miettisen kanssa kirjan ”Onnistumisen taidot – tie kohti tavoitteita”. Prosessi oli monella tapaa opettavainen. Ensinnäkin onnistumisen määritteleminen sinänsä on jo monisyinen asia, saati sen arvioiminen. Milloin voidaan katsoa asian onnistuneen ja milloin ei? Useinhan on niin, että kaikessa voidaan nähdä jotain onnistumista ihan samalla tavalla kuin epäonnistumistakin.
On kuitenkin mielenkiintoista nähdä onnistuminen taitona. Näinhän se on kaikkien ulottuvilla, ei vain joidenkin herkkua. Onnistuminen jossakin on tekemistä; osin mielen sisäistä ja etupäässä ulkoista toimintaa. Periaatteessa siis varsin yksinkertaista, mutta niin perin monimutkaista ja vaikeaa.
Usein onnistuminen ei ole vain omasta panoksesta kiinni. Joskus taas omaa panosta ei jaksa käyttää, kun on niin väsynyt tai elämässä on liikaa kuormittavia tekijöitä. Joskus onnistumisia ei edes hahmota. Joskus taas väliin tulevat muuttujat sotkevat pakan niin sekaisin, ettei enää tiedä, mihin suuntaan kannattaisi liikkua.
Tällöin voi olla vaikea arvioida, missä on menossa. Näin ollen oppeja matkan varrelta ei myöskään osaa arvostaa. Vaikka ne kertovat kauniilla, joskus karullakin tavalla, omasta elämästä oleellisia asioista onnistumisesta.
Suhtautumistavan muutos voi olla vaikeaa: miten hahmottaa asia tavalla, jota ei ole ennen edes huomannut, saati käyttänyt? Miten suhtautua asiaan niin, että siitä näkee eteenpäinmeno mahdollisuuksia? Kun onnistuu näkemään uuden kytkennän, mahdollisuuden tai alun, on jo omaksunut yhden tärkeän onnistumiseen liittyvän taidon. Kun lähtee kokeilemaan, vaikkakin haparoiden, välillä mätkähtäen pitkin pituuttaan maahan, taitoja onkin jo enemmän.
Onnistumisen taitokartan luominen ei ole rakettitiedettä. Se on mahdollista kaikille. Siihen kuuluu monimuotoinen ja syväluotaava psykologinen maailma, jonka lainalaisuudet ja sattumalla syötetyt tapahtumakertoimet luovat tavoitteiden tielle elämää, jotka pahimmillaan asettavat hidasteita ja esteitä ja parhaimmillaan sytyttävät ja kannustavat kulkijaansa.