Katsoin lentokoneessa ennen elokuvaa mainospätkää, jossa näytettiin erilaisia lyhyitä videoita nuorisosta tekstityksellä:
”Nuoriso on pilalla.”
Kuvauksia oli otettu erilaisista tapahtumista. Tämän jälkeen tuli samanlaisia videonpätkiä eri aikakausilta – samanlaisin tekstein. Jokainen ikäpolvi on siis jossain kohtaa elämänsä aikana todettu olevan pilalla. En muista, mitä mainos loppujen lopuksi mainosti, mutta jäin miettimään tätä oivaltavaa otetta liittyen arviointeihin ja aikakausiin.
Helposti sitä unohtaa iän myötä, että on itsekin joskus ollut nuori varmana omasta totuudesta, halukas kokeilemaan omia rajoja uhkuen varmuutta, että selviää kyllä. Ärsyyntyneenä kalkkisten puuttumisesta kaikkiin asioihin.
Mielenkiintoista on myös huomata, miten ikä tuo ymmärrystä omia vanhempia kohtaan. Miten rajoitukset olivatkin suojaavia ja toivat turvaa sekä ohjasivat arvostamaan tiettyjä asioita.
Ehkä kyse on juuri tästä, kun puhutaan kolmen sukupolven tärkeydestä ja yhteydestä. Jokainen sukupolvi kokee saman: halun irrotella, halun kertoa, miten asiat ovat sekä toisaalta ymmärryksen, miten ne asiat oikeasti ovat. Kokemusten maasto voi olla ja onkin erilainen, mutta ilmiöt samat. Ehkä oleellista onkin ymmärtää tämä. Ja ehkä sen ymmärtää vasta, kun on itse kolmen sukupolven viimeisessä osassa. Ehkä sitä voisi kuitenkin lempeän myötätuntoisen hymyn kera katsoa nykynuorisoa - itsekin nuoruuden kokeneena.
Toivoen heille aina parempaa.