Olin huippu-urheilun verkostopäivillä ja kuuntelin erittäin mielenkiintoisia esityksiä. Aloituspaneelissa oli eri lajien urheilijoita ja valmentajia keskustelemassa kansainvälisen huippu-urheilu tason vaatimuksista ja omasta tai lajin urheilijapoluista. Esille nousi hyvin erilaisia vaatimuksia ja tarinoita. Mielenkiintoinen oli Hannu Möttölän avaus urheilijan arjesta koripalloammattilaisena. Hänen mukaansa joka päivä oli taistelua ja kilpailua pelipaikasta. Jokaisen harjoituksen aikana tuli tehdä vaikutus ja osoittaa, että on paikkansa ansainnut vielä huomennakin. Laakereille ei voinut jäädä lepäämään. Turhia harjoituksia ei ollut.
Suomessa puhutaan paljon urheilijan polusta ja siitä, mitkä asiat ennustavat menestymistä. Tutkimuksia aiheesta on toki tehty ja voisin luetella ne yleistykset, jotka etupäässä mainitaan. Mutta miten oikeastaan voidaan ennustaa, mikä asia tai tekijä luo menestymisen? Miten historia auttaa meitä ennustamaan tulevaa? En tarkoita, etteikö keskustelua tule käydä ja tulevaisuutta suunnitella tämän johdosta. Se on toki tärkeää. Mietin lähinnä sitä, mitkä asiat nousevat esille ja mitkä eivät.
Esimerkiksi miten oleellista on sisäinen kilpailu paikasta? Vai olisiko keskeinen tekijä kuitenkin oma sisäinen palo, joka kestää tuiskut ja tuiverrukset. Vai voisiko menestykseen johtaa se, että liikunta vaan on niin hauskaa. Näin sitä haluaa olla mukana ja jaksaa harjoitella – ihan vaan ilosta. Vai kenties ympäristö, joka ohjaa liikunnan pariin: se on helppoa ja onnistuu ilman suurta vaivannäköä – vanhemmilta. Siksi sinne viedään tai toivotaan lasten menevän.
Kun pyrkii nostamaan menneisyydestä oleellisia asioita, ne ovat aina värittyneitä. Värittyneitä sen suhteen, mikä omasta mielestä oli itselle merkityksellistä ja minkä haluaa jakaa. Ne ovat värittyneitä myös sen suhteen, mikä on yleinen eetos, miten aiheesta puhutaan. On luonnollista hakea muistista tarinoita, jotka istuvat yleiseen eetokseen aihealueesta. Ne ovat värittyneitä myös siksi, että kysyjä ohjaa vastaajan kaivamaan asioita, joita itse pitää tärkeinä. Entä millaisia vastauksia saataisiin, jos vastaajina olisi ne juuri huipun rajamailla olevat, jotka esimerkiksi lopettivat tai joutuivat lopettamaan oman urheilunsa?
Ennustusten tekeminen ei ole helppoa. Ei ole helppoa sanoa, minkälainen polku on oikea ja mikä väärä. Siksi onkin ehkä hyvä, että edetään monella saralla. Näin voi jokin niistä osa-alueista oikeasti tukea menestystä. Oli se sitten oikein tai väärin valittu polku.