Katsoin TV:stä jälkihien, jossa ”raadin” asiantuntijat arvioivat suorituksia yleisurheilun MM kilpailuissa. Keskustelussa puhuttiin alussa mokista, jonka yhteydessä Reetta Meriläinen sanoi, että ehjä suoritus on ihme.
Jäin miettimään tätä tarkemmin. Ensinnäkin ehjä suoritus on sanontana mielestäni kaunis, jopa salliva. Siinä ei puhuta pärjäämisestä, menestyksestä tai sijoituksesta mitään. Ehjä-sana viittaa johonkin rikkumattomaan, kokonaiseen, sopusointuiseen tai yhtenäiseen. Suoritus voi olla ehjä, vaikka sillä ei sijoittuisikaan parhaimpien joukkoon. Tämä ei poista sitä, etteikö ehjällä suorituksella voisi menestyä.
Miten ehjä suoritus vaikuttaa lopputulokseen? Hyvä esimerkki voisi olla yleisurheilun MM kilpailuissa Usain Boltin ja Justin Gatlinin 100 metrin juoksut. Välieräjuoksussa Usain Bolt kompuroi alussa eikä juoksu ollut missään nimessä ehjä, silti hän voitti eränsä ja lunasti finaalipaikan. Finaalissa Bolt teki ehjän suorituksen, mutta Justin Gatlinin juoksu hajosi lopussa ja hän jäi hopealle sekunnin sadasosalla kultaan. Nämä urheilijat ovat harjoitelleet ja juosseet useita kymmeniä tuhansia kertoja. Ehkä Meriläinen oli oikeassa, sanoessaan, että ehjä suoritus on ihme. Ei itsestään selvyys, vaikka kuinka olisi hyvässä kunnossa.
Toisaalta jos sanaa ehjä ajattelee laajemmin urheilussa. Se lienee kaikessa tekemisessä tavoite: tällöin tekeminen on sujuvaa, helppoa ja taloudellista. Juoksijalla juoksu sujuu kevyesti rullaten, uimarilla rytmi säilyy siirtäen kehoa vedessä nopeasti eteenpäin tai voimistelijalla liikkeet säilyvät suurina ja ilmavina koko liikesarjan ajan. Kun riittävästi harjoittelee kokonaisuuksia ja yksityiskohtia, ehjän suorituksen ei pitäisi olla ihme, vaan itsestäänselvyys.
Huomaan taas pääseväni lempiaiheeseeni – mieleen ja sen mielenkiintoisuuteen. ”Ehjä suoritus” tuo esiin sen, mikä merkitys onkaan ihmisen mielellä kaikessa tekemisessä.
Vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa, voi olla, että kauden tärkeimmässä kisassa suoritus ei ollutkaan ehjä. Jos suoritus oli riittävän hyvä, se ei välttämättä kaada kokonaisuutta, mutta voi jäädä vaivaamaan urheilijan mieltä. Vaikka joukkue kuinka harjoittelisi taktisia kuvioita, ottelussa ne eivät välttämättä näytä lainkaan ehjiltä. Ainoastaan yksittäiset joukkueen jäsenten tekemät luovat ratkaisut voivat saada kuviot ”ehjimmiksi” kyseisessä kohtaa silläkin riskillä, että seuraavassa hetkessä kokonaisuus voi rikkoutua enemmän.
Ihmisen mieltä on tutkittu paljon. Silti se on aina pieni mysteeri. Pyrittiin ehjään, mutta jäätiin kauas sopusointuisesta ja yhtenäisestä suorituksesta. Harjoituksissa tehtiin ehjä suoritus, mutta kisoissa jäi jotain puuttumaan. Toisaalta, kun on riittävän hyvä, ei suorituksen tarvitse olla ehjä – menestyäkseen sen vaan tulee olla parempi kuin vastustajan. Joku voittaa aina kilpailuissa – sen hetken heikoista paras tai parhaista paras.
Ehkä kyse onkin siitä, että ehjä suoritus on sekä tavoite, itsestäänselvyys että ihme.