”Paska päivä”, ”Ikäviä kokemuksia” tai ”tänään ei suju mikään” eivät liene harvinaisia ajatuksia suurimmalle osalle meistä. Yhtä lailla vähintään positiivisen psykologian saralla meille tuputetaan myönteistä asennetta ja tuollaiseen ajatteluun vaikuttamista.
On todella tärkeää miettiä, miten asioihin suhtautuu. Kun suhtautuu avoimin mielin ja uskoo parasta, itse asiakin voi näyttää paremmalta. Toki pelkkä asenne ei auta, jos toiminnassa ei tapahdu muutosta eikä ympärillä mikään muutu.
Yhtä tärkeitä ovat myös teot. Pelkkä yritys jää helposti aikeeksi. Aikeet ovat vain kauniita ajatuksia paremmasta, mutta eivät oikeasti muuta mitään todellisuudesta.
Kyllähän sitä itse kukin haluaa hyvän elämän. Sellaisen, jota voi iäkkäänä hymyillen muistella.
Miten sitten asioiden muuttaminen on niin vaikeaa?
Onko sitä vaan niin laiska tai mukavuudenhaluinen, ettei kuitenkaan viitsi nähdä vaivaa. Sujuuhan tämä arki näinkin – toki voisi olla paljon paremmin, mutta ihan sama.
Vai eikö sitä uskalla? Uuteen astuminen on aina jollain tavalla myös pelottavaa. Eihän sitä voi tietää, mitä edestään löytää. Sitähän voi vaikka epäonnistua. Ihminen on tyytymätön tähän tilanteeseen, mutta liian pelokas tekemään muutosta.
Aina sitä syitä löytyy, miksi ei tee mitään toisin. Ja voihan sitä olla muuttamatta mitään, kun ei oikein tiedä, mitä muuttaisi. Ei ole suuntaa, mihin mennä, tai ehkä menneisyyden haamut pitävät kuin liima kiinni toimimattomassa.
Miten sitä saisi rakennettua oman elämän sellaiseksi, että on tyytyväinen, onnellinen ja kokee kukoistavansa? Jos ei ihan joka hetki, niin ainakin päivittäin.
Vastaus on varmasti jokaiselle erilainen. Jollekin toimii se, että tajuaa onnen avaimien olevan omassa taskussa. Jollekin toiselle taas oleellista on lakata etsimästä. Antaa asioiden vain olla niin kuin ne ovat. Etsiessä voi onni karata. Joku nauttii pienistä arjen hetkistä, joku toinen sinnikkäästi rakentaa ja nauttii vasta lopputuotoksesta.
Tosiasia kuitenkin on, että aika kulkee. Kunkin elämä rakentuu joka tapauksessa jonkinlaiseksi. Ehkä kyse onkin siitä, miten jo rakentuneen elämän itse hahmottaa – hyväksi vai joksikin muuksi.