Ne, jotka ovat kokeneet ahdistuksen, tietävät mistä puhun. Tuntuu, kuin rinta repeäisi, hengitys ei kulje, keho käpertyy, tekisi mieli huutaa, muttei pysty edes siihen. Ahdistus vie ilon, energian ja näkökyvyn kauas. Se on veemäinen tunne.

Ahdistus voi nousta monesta eri syystä. Syyt ahdistuksen tunteeseen voivat olla sisäisiä tai ulkoisia: ”ei ole rahaa maksaa laskuja”, ”en selviä tästä”, ”nuo paheksuu minua” tai ”en kestä tätä”. Oikeastaan aika sama, mistä syystä ahdistus nousee tai tunnistaako edes itse, miksi olo on sellainen kuin on – tunne on julmettu joka tapauksessa.

Tietenkin psykologina minun tulisi nyt kirjoittaa tähän erilaisia keinoja selvitä ahdistuksen tunteesta, mutta mieleni jäi pyörimään (tai jumittamaan?) siihen, miksi ahdistus on niin sietämätöntä.

Ensinnäkin fyysisenä kokemuksena se on jo sinänsä kivuliasta. Joskus voi ihan oikeasti pelätä, että selviääkö tunteesta hengissä. Se sattuu ja kovasti. Ainut lohtu voi olla, että pahinkin tuskan aalto menee jossain vaiheessa ohi – tosin ahdistuksen kourissa se ei paljoa lohduta.

Toiseksi ahdistuksen aikana ei jaksa eikä kykene tekemään mitään. Se jotenkin lamaa. Mieli pyrkii pois tunteesta, mutta ei pääse vaikka kuinka yrittäisi. Se on kuin varjo, joka seuraa auringon paisteessa perässä. Tämä varjo on vain viheliäinen vainoaja.

Kolmanneksi ahdistus estää näkemästä pidemmälle. Se saa käpertymään itseensä, mikä lisää sen voimaa. Tulevaisuus on näköalaton. Mielenmaisema kaventuu, vaikka järki yrittäisi sanoa muuta.

Neljänneksi koko tunnetta alkaa hävetä. Ei kehtaa olla siinä, missä on. Mieluummin pakenee paikalta, kuin jakaa kurjan olonsa toisten kanssa. Sen lisäksi, että se on sietämätöntä kestää, se saa vielä häpeämään kokemusta ja itseä.

On se niin veemäinen tunne, että ei ole ihme, että siitä on kirjoitettu paljon kirjoja, mietitty erilaisia hoitokeinoja ja keksitty lääkeaineita, jotka helpottaisivat sitä tuskaa. Kyllä sitä ihminen haluaa sietämättömästä olosta eroon – ja on valmis vaikka mihin, että edes olo helpottuisi, vaikka syyt jäisivät.

Tunteen helpottaminen antaa väljyyttä nähdä asiat paremmin asioina. Silloin alkaa nähdä metsää puilta. Alkaa hahmottaa selkeämmin kokonaisuuden. Silloin näkee taas vähän kauempaa oman tilanteensa. Joskus on katsottava kauempaa, jotta näkee paremmin lähelle. Vaikka iloa ei olisikaan, tulee näkökyky ja energia tehdä asioille jotain.