Miksi kielteisen palautteen antaminen on niin vaikeaa?

Sellaisen palautteen antaminen on useimmille meistä vaikeaa, jossa toisen toimintaa moititaan, kritisoidaan tai yritetään muuttaa. Oletettavasti tästä vaikeudesta kertoo sekin, että tällä palautteen antamisella on niin monta nimeä: kriittinen palaute, rakentava palaute tai kielteinen palaute. Tällaisen palautteen antaminen voi olla vaikeaa, vaikka ”sokea Reettakin” näkisi, että se olisi tarpeen. Mutta mikä siitä tekee niin vaikean?

Pelko siitä, että loukkaa toista. Monesti me kestämme toisen huonoa käytöstä loukkaantumatta (tai sitä ei ainakaan osoiteta), mutta emme uskalla puolustautua, koska emme halua loukata toista. ”Tulee paha mieli” tai ”ei hän kestä kuulla sellaista palautetta”

Kohteliaisuussäännöt estävät. Joskus normit tai opitut käytöstavat estävät puuttumasta ”moukkamaiseenkin” toimintaan. ”En alennu moiseen”.

Käsitykset itsestä murenevat. Joskus taustalla voivat olla omat käsitykset ja uskomukset itsestä: ”Olen ihminen, joka ei loukkaa toista”. Näin puuttuminen toisen huonoon käytökseen on vaikeaa.

Seuraamuksen pelko. On varsin inhimillistä pelätä seurauksia, jos aiemmin ei ole antanut kielteistä palautetta ja puuttunut toisen huonoon käytökseen. Näin sitä ensimmäistäkin kertaa puuttua lykätään, huolimatta siitä, että käytökseen puuttuminen vaikeutuu ajan myötä.

Huoli, että jää yksin. Joskus kielteistä palautetta ei anneta, koska pelätään, että toinen suuttuu ja loukkaantuu niin pahasti, että ei halua enää olla tekemisissä. Näin mieluummin kestetään loukkaavakin käytös, kunhan kaveri vain pitää itsestä.

 Entä, jos sanoisi toiselle suoraan? Tapoja on toki monia. Minä viestinnän taitajat kertovat, mitä toisen tekeminen on, miltä se tuntuu ja mitä se aiheuttaa itselle: ”Kun huudat, menen hämilleni, enkä osaa enää perustella sanojani”. Ylivastuulliset viestijät käyttävät me kieltä perusteluna: ”Me emme pidä siitä, että huudat”. Alivastuulliset puhuvat passiivilauseilla: ”Täällä ei pidetä huutamisesta”. Sinä kieltä käyttäjät voivat puhua toisesta: ”Sinä olet aika ärsyttävä, kun huudat”.

Toisaalta joskus itsestäni tuntuu, että imperatiivi voisi olla ihan tarpeen: ” Puhu hiljempaa” tai ”Älä huuda” ja joskus itse asiassa suorat sanat toimivat parhaiten: ”Turpa kiinni!”

Jos ei muuten, niin ainakin olettaisi toisen hiljenevän hetkeksi. Tosinaan oma sanominenkin menee yli: kun sietää liian pitkään toisen huonoa käytöstä, oma kuppi menee nurin. Silloin kielteisen palautteen antaminen onnistuu hyvin – tosin jälki voi olla sotkuista ja sitä korjataan pitkään.

Ehkä paras tapa olisi sopia jo etukäteen joku palautteen antamisen tapa. Eräässä organisaatiossa on sovittu, että tietyn symbolin käteen ottamalla kaveri ottaa asian esille suoraan kaartelematta ja pumpuliin peittämättä. Helpotti kuulemma kummasti, kun piti antaa palautetta toisen huonosta käytöksestä, heikosti tehdystä työstä tai pelisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Ehkä tästä olisi oppia itse kullekin ja jokaisen työpaikalle.