Mitä koet ja mitä tarkoitat?

Eräässä esimiesvalmennuksessa nimesimme tunteita, joita kukin oli kokenut menneen viikon aikana. Yksi tunne tuli nimetyksi nimellä WOW! Jäimme miettimään, mitä WOW! tarkoittaa? Etupäässä virisi mielikuvia onnistumisesta, wau-elämyksistä ja ilon hetkistä. Totesimme myös, että se on aika harvinaista – itse asiassa liian harvinaista, varsinkin, jos se tulisi jakaa ääneen. Ja varsinkin, jos se tulisi osoittaa toiselle.

Onko niin, että meille suomalaisille on vaikeaa sanoa toiselle: Wow! olipa hienosti sanottu! tai Wow! näytätpä hyvältä tänään! Tai Wow! mahtavasti suoriuduttu!

Tästä jäin pohtimaan sanojen merkityksiä. Ehkä käytämme samoja sanoja, mutta eri merkityksessä. Se, mikä toiselle on suurta ja kaunista on toiselle ”ei paskempi juttu”. Tämän logiikan mukaan myös WOW! voisi tarkoittaa jollekin (esimerkiksi pessimistisimmälle) Wituttaa Onneksi Wähemmän! Wow!

Jospa käytämme samoja termejä, mutta hahmotamme ne eri tavalla, eli ne tuntuvat erilaiselta – ja päinvastoin, jospa käytämme eri sanoja, mutta tunne on samanlainen kuin toisella. Eli onni on toiselle eri asia kuin toiselle ja kääntäen: ”Ei hullumpi suoritus” on tunnevoimakkuudeltaan jollekin samaa tasoa kuin jonkun toisen ilmaisema ”mahtava fiilis ja meni upeasti!”.

Jos asia on näin, ei siis ihme, että vuorovaikutuksessa tulee niin helposti väärinymmärretyksi. Tai että väärinymmärrysten myötä ihminen saa leiman otsaansa ”ikuisena pessimistinä” tai ”valittajana” tai ”ylioptimistisena taivaanrannan maalarina”.

Koska olemme erilaisia, vuorovaikutuksessa oleellista on mielestäni tulkinnoista vapaa mieli, kuuntelu, jonka tavoitteena on toisen viestin ymmärtäminen sekä aito läsnäolo ja ajan antaminen kohtaamisessa toisen puheelle ja ilmaisulle. 

 Voisiko sitä seuraavan kerran kohtaamisessa aidosti kuunnella ja kysyä omassa mielessä, sainko kiinni, mitä toinen koki? Ymmärsinkö, mitä hän yritti viestiä? Annoinko ilmaista asian loppuun saakka, keskeyttämättä? Ja lopuksi pystyinkö kuuntelemaan arvovapaasti, tulkitsematta?

Valta ja vallankäyttö

 

Valta ja vallankäyttö  

Valta sanana herättää monenlaisia mielikuvia ja tunteita. Puhutaan vallanhalusta ja -himosta, vallattomuudesta, vaikutusvallasta, pakkovallasta ja mielivallasta, vain joitain mainitakseni. Max Weberin mukaan vallalla tarkoitetaan yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Yksinkertaista, mutta totta. Toisaalta joskus ihmiset eivät edes huomaa olevansa vallan käytön kohteena – miten he siis vastustaisivat sitä? Onko silloin kyse vallankäytöstä vai jostain muusta, esimerkiksi manipuloinnista? Manipuloinnilla tarkoitetaan usein käsittelyä tai toisen tarkoituksellista harhaan johtamista. Toisaalta voidakseen manipuloida toista, tähän tulee olla paljon valtaa – muutoinhan manipuloija naurettaisiin pellolle, eikö?

Mitä valta sitten oikeastaan on ja mitä sillä tarkoitetaan? Kenellä on valtaa? Voiko valtaa olla huomaamatta? Eli ihmisen vaikutusvalta toisen mielipiteisiin ja toimintaan olisi suuri ilman, että ihminen itse sitä huomaisi. Luulisi muiden vain olevan niin samankaltaisia kuin itse on.

Mielestäni vallan käyttö on välttämätöntä, kun toiminnalla on tavoitteita. Eli jonkun tulee käyttää valtaa, jotta yhteisössä asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Valta on siis sinänsä neutraali asia. Se, miten ja mihin valtaa käytetään, tekee siitä arvovärittyneen. Luonnollisesti vallankäyttö edellyttää, että on joku, joka tottelee eli seuraa vallan käyttäjää.

Valta voi perustua legitimoituun asemaan, esimerkiksi työpaikalla johtajalle on annettu valta. Se voi myös perustua johonkin henkilökohtaiseen ominaisuuteen tai taitoihin. Tällöin voidaan puhua vaikutusvallasta. Valta voi elää myös suhteissa tai rakenteissa. Onkin mielenkiintoista, missä valtaa käytetään ja kuka käyttää sitä? Joskus ihmiset eivät edes itse hahmota tai ymmärrä valtansa määrää.

Joskus valta voi sumentaa realiteetit. Tällöin usko omaan totuuteen estää näkemästä muiden näkökulmia ja totuutta. Yhteisöön alkaa muodostua niin kutsuttu yhden totuuden kulttuuri. Taju siitä, mikä on oikein ja väärin, vääristyy. Oikeudenmukaisuutta huutavat äänet vaietaan. Yhteisössä sallitaan vain äänet, jotka tukevat vallankäyttäjien ääniä. Tällöin voidaan ajautua mielivaltaan. Mitä suurempi valta, sen pelottavammat seuraukset voivat olla. Pahimmillaan yhteisö poistaa ne yksilöt, jotka poikkeavat sallitusta totuudesta. Poistaminen voi tapahtua sivistyneen hienotunteisesti, ettei kohteeksi joutunut ihminen edes aluksi huomaa sitä: sattumalta viestit eivät saavuttaneet häntä tai inhimillisen erehdyksen takia hän ei saanut kuulla työn tekemisen kannalta oleellisia ja tärkeitä uutisia. Poistaminen voi olla myös hyvin näkyvää ja selkeää: kutsumatta jättäminen, irtisanominen tai kansakunnista puhuttaessa vankilatuomio. Liene sanomattakin selvää, että tällaisessa kulttuurissa voidaan pahoin. Usein tällainen vallankäyttö jättää jälkeensä syvää henkistä ja fyysistä kärsimystä.

Valta tuo mukanaan aina suuren vastuun. Valta ei ole vain oikeuksia. Se velvoittaa huolehtimaan ja kantamaan vastuuta. Parhaimmillaan vallan käyttö on läpinäkyvää ja avointa. Yhteisön ihmiset tietävät, mihin vallan käyttö perustuu ja miten sitä käytetään. Se on siis riittävästi puhuttu auki. Jokaisessa yhteisössä ihmisten tulisi kysyä itseltään:

-          Tunnistatko sinä oman valtasi?

-          Tunnistatko oman vaikutusvaltasi?

-          Miten käytät valtaasi?

-          Mitä tavoitteita vallankäyttösi palvelee?