Toiseen kajoaminen ilman lupaa, seksuaalinen häirintä, epäasiallinen kohtelu ja muunlainen aseman väärinkäyttö on ollut esillä paljon. Hyvä niin. On todella tärkeää uskaltaa tuoda esille asiat sellaisena kuin ne ilmenevät. Ja yhtä luonnollista on pelätä tuoda niitä esille, kuten näissä esille tulleissa tarinoissa on tullut ilmi.

Jäin miettimään asiaa väärinkäyttäjän näkökulmasta. Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että toiseen saa kajota ilman lupaa? Nouseeko asema päähän, jolloin ihmisellä vääristyy oikean ja väärän raja? Ikään kuin alkaa ajatella, että voi tehdä mitä vain, ilman seuraamuksia. Jos näin olisi, miksi kaikki valtaapitävät eivät toimi näin? Suuri osa ymmärtää, että valta tuo myös vastuun, ja vastuu selkeät rajat siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Ehkä tällaiselle väärinkäyttäjälle tulee sellainen olo, että on itse aina oikeassa ja muut väärässä. Toisin sanoen, se mitä itse tekee ja sanoo, perustuu oikeaoppisuuteen, totuuteen ja sallittuun toimintaan. Näin ollen sitä ei tarvitse eikä edes osaa kyseenalaistaa. Narisijat ovat vain huumorintajuttomia ja pikkusieluisia nipottajia, jotka eivät ymmärrä ”väärinkäyttäjän” toimintatapoja. Toisaalta, kuten tiedämme, jokaisella valtaapitävällä on ihmisiä ympärillä. Olisi kummallista, jos mistään suunnasta ei koskaan kuuluisi yhtään soraääntä, jotka kertoisivat, miten asian laita oikeasti on ja mikä on sallitun käyttäytymisen raja.

Vai onko kyse siitä, että aina näitä vallan ja aseman väärinkäyttäjiä on ollut. Ennen ihmiset kärsivät hiljaa. Ehkä pahimmillaan ajatellen, että tällaista tämä on ja tulee olemaan, eikä sille voi mitään. ”parempi tossun alla kuin taivasalla”. Toisaalta etupäässä ihmiset haluavat uskoa toisesta hyvää. Voi olla hyvin hämmentävää, jos joku käyttää hyväksi tällaista perususkomusta. Ei siis harvinaista, että ihmiset kestävät turhan pitkään ennen kuin asiaan uskalletaan puuttua.

Nollatoleranssi epäasialliseen käyttäytymiseen ja seksuaaliseen häirintään lienee kaikille organisaatioille ajatuksen tasolla selkeä. Käytännössä tämä näyttää ontuvan vielä todella paljon. ”Metoo” (minä myös) kampanja on varmasti osaltaan aurannut tietä puuttumiselle. Ehkä organisaatiot ja valtaa pitävät voisivat rakentaa rinnalle nollatoleranssia vahvistavan kampanjan ”mean too” (tarkoita myös). Nollatoleranssi ei ole vain sanoja, se on tekoja, tarvittaessa tiukkaakin puuttumista heti, jos rajat ylitetään.