Ajattele ”out of the box” eli laatikon ulkopuolelta. Anna mennä ilman pelkoa. Uskalla heittäytyä, mitä menetettävää. Siirry mukavuusrajan ulkopuolelle.
Kuulostaako tutulta?
Näinhän se on. Uudet näkökulmat, kehittymisen harppaukset ja itsetuntemuksen syventyminen edellyttää usein edellä mainittuja asioita, silti asioiden tekemistä toisin pohtii ja pitkään.
Miksi?
Kun ne ovat niin tavattoman pelottavia. Ahdistavia ja näin vaikeita. Helpommin sanottu kuin tehty.
Uskallanko asettaa itseni kritiikin kohteeksi tai jopa naurun alaiseksi. Vaikka järki sanoo, että niin ei tapahtuisi tai että se ei haittaisi – silti. Voinko ajatella toisin? Sehän romuttaisi kaiken tekemiseni tähän asti. Uskomukset, joihin ammattitaitonsa ja osaamisensa liitti, menisivät romukoppaan.
On helppoa sanoa sivusta, että heittäydy, uskalla ja mene mukavuusrajojesi ulkopuolelle.
Itse asiassa ne, jotka menevät, taivaltavat usein tuskaista ja ahdistuksella säestettyä reittiä hetken matkaa. Ilman takeita, että asiat muuttuisivat auvoisemmiksi. Toki, mitään ei saa, jos ei kokeile.
Tässä on se juju. Uskalla, vaikka pelottaa. Kokeile, vaikka sattuu. Yritä, vaikka lopputuloksesta ei takeita.
Tilanteissa, joissa vanha ei enää toimi, tällaiset liikkeet ovat ehkä helpompia: ”näin ei voi enää jatkua, jotain on muututtava”. Tilanteissa, joissa periaatteellisesti on ihan ok, mutta jotain kaipaisi lisää, muutokset ovat paljon vaikeampia. Silloin tekee mieli vain hieman kolkutella mukavuusrajan reunaa – ikään kuin hivuttautua sinne ja itselle sopivalla tavalla ottaa uutta matkaan. Sopeuttaa se entiseen, ei niinkään muuttaa kaikkea.
Kompromissit ovat varmaan syntyneet tällaisten pohdintojen seurauksena.