Hän nauttii työstään. Aika menee siivillä, kun mielenkiintoisiin tehtäviin uppoutuu. Illallakin lähettää muutaman sähköpostiviestin ja vastaa puhelimeen. Työhön kuluu aikaa viikossa yli 50 tuntia, mutta se ei tunnut raskaalta. Työ on niin mukavaa. Tällainen työorientoitunut ihminen tekee työtään myös vapaa-ajalla. Kukaan ei velvoita siihen, hän tekee sen ihan itse. Itse asiassa työ on osa elämää. Kuulostaako tutulta?

Joillekin työ on nautinto. Toisaalta hyvinvoinnin näkökulmasta irrottautuminen työstä on myös tärkeää. Palautuminen antaa virtaa myös itse työhön. Ja toivottavasti ihmisellä on myös muuta elämää kuin työ. Toisaalta kukapa on sanomaan toiselle, miten elämä tulisi elää. Tosin yhtään tarinaa en ole vielä kuullut, että kuolinvuoteella joku sanoisi; ”olisinpa tehnyt hieman enemmän töitä”, päin vastaisia kyllä.

Jotenkin tuntuu, että vasta irrottautumisen jälkeen alkaa nähdä metsän puilta. Ehkei ollutkaan korvaamaton. Työssä ei ehkä ollutkaan niin tärkeä kuin ajatteli. Asiat, joita hoiti, olivat mielenkiintoisia, mutta eivät maailman tärkeimpiä asioita kuitenkaan. Kuulostaako tutulta?

Miten löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä? Elämä on merkityksellistä ja arvokasta myös työn ulkopuolella. Läheiset ihmiset, itselle mielekäs harrastus, lemmikkieläin – tai pelkkä huvikseen elely ja oleilu. Itselle tärkeiden asioiden huomioiminen ja niiden mukaan eläminen voi joskus tuntua hankalalta, kun on niin kiire työasioiden kanssa. Itsen kuuntelu kannattaa. Jokainen voi valita, mihin aikansa käyttää. Kaikkea aikaa ei kannata käyttää työntekoon – ellei se ole niin arvokasta itselle. Jos on, en väitä vastaan.

Joskus pysähtyminen siihen, missä on, voi avata silmiä näkemään sen, miten elää. Siitä on lyhyt matka alkaa elää, kuten haluaa.