”Tässä kuussa teen pitkää päivää, mutta vain väliaikaisesti - tämä projektiaikataulu on vain niin tiukka”
” Tällä viikolla olen illat tietokoneella, koska raportti pitää saada valmiiksi, mutta helpottaa sitten ensi viikolla”
”Tänään en ehdi liikkua, koska on kaikkea muuta, mutta aloitan sitten ensi maanantaina”
Nämä ovat monelle tuttuja fraaseja. Eivätkä pelkkiä fraaseja vaan itselle uskoteltuja faktoja. Aikuisten oikeasti sitä kuvittelee, että asiat helpottuvat työssä, kun vain tämän projektin saa loppuun, kun vain tämän raportin saa kirjoitettua. Ikään kuin työt loppuisivat tai vähenisivät kyseiseen tehtyyn työhön.
Sama ilmiö pätee vapaa-ajalla. Tällä viikolla ei ehdi liikkumaan, vaikka tietäisi, että se tekisi sekä mielelle että keholle hyvää. Syitä on monia; pyykit on pestävä, ruokaa on laitettava ja hyvä tv ohjelmakin olisi mukava katsoa. Ikään kuin seuraavalla viikolla näitä asioita ei olisi.
On jotenkin itselle lohdullista sanoa, että tämä on vain väliaikaista. Huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa asiat ovat toisin. Sitten alan ottaa rennommin, liikun enemmän ja aikataulutan paremmin tai sitten otan aikaa perheelle ja itselleni.
Väliaikaisuus on pelkkä illuusio. Elämä on itse asiassa juuri sellaista, millaiseksi sen rakentaa nyt. Tämän päivän valinnat rakentavat tämän päivän elämän – oman näköiseksi. Huomenna voi valita toisin. Valintaa voi toki pohjustaa ja valmistella tänään, mutta valinnan hetki on vasta huomenna.
”Sitku” ja ”mutku” – ajattelu (”sitku saan tämän projektin valmiiksi” tai ”mutku nää hommat on tehtävä”) auttaa selviytymään ja lohduttaa itseä toiveikkuudella ja toisaalta luoden itselle uskottavia selityksiä, miksi valitsi niin kuin valitsi. Ne kuitenkin siirtävät ajatusta elämästä eteenpäin, vaikka se virtaa läpi tällä hetkellä.
Arki ei ole elämän odotushuone. Väliaikaisuus on pelkkä illuusio. Elämä on tässä ja nyt. Meni se sitten projektin loppuun saattamisessa, raportin kirjoittamisessa, pyykin pesemisessä, lenkillä tai tv:tä katsoessa.