Kirjoitimme Vesa Nevalaisen kanssa kirjan: ”Ikävät ihmiset – kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa”. Se, että kirjoittaa kirjan hankalista tyypeistä, voi kertoa paljon myös itse kirjoittajista. Toimittajat ovat kysyneet, miksi kirjoititte kirjan. Kirjoitimmeko kirjan siksi, että totesimme itsessämme paljon hankaluutta tai olemme saaneet kuulla liikaa palautetta omista ikävistä puolistamme vai siksi, että joudumme olemaan koko ajan hankalien tyyppien kanssa tekemisissä? Lisäksi meiltä on kysytty, miten kyseiset tyypit löytyivät. Niitähän on lueteltu kirjassamme 18.

Jäin miettimään, miten tyypit löytyivät. Mieleeni tuli esimerkki, jossa juuri olin. Auto moottoritiellä ja kyydissä oli negatiivinen ja besserwisser. Negatiivinen tuntui näkevän kaikessa uhkakuvia ja kielteisiä puolia. Siis ärsyttävää valittamista. Besserwisser taas tuntui tietävän kaikki, ainakin sellainen kuva tuli. ”Minä tiedän, miten asia on, et sinä”, voitte kuvitella, mitä tuollainen herättää. Tällaisesta keskustelusta saa nopeasti ilmiriidan – jollei ole tarkkana.

Riidan välttämiseksi besserwisserin tulee selittää tarkkaan, mitä tarkoittaa, tyyliin: ”tarkoitin siis sitä, että mielestäni…”. Negatiivinen voi taas ensimmäisen ”Ei” sanomisen jälkeen miettiä asiaa uudelleen. Molemmat voivat siis panostaa siihen, että kommunikaatio toimii.

Joskus toki voi käydä niin, että esimerkiksi toinen ei näe enää metsää puilta. Tällöin tarvitaan siltä toiselta enemmän. Jonkun on oltava ihmissuhteissa se ”viisas”. Kuten esimerkiksi, jos negatiivinen ei omasta mielestään voi tehdä mitään toisin, voi siihen suhtautua huumorilla: ”tu tästä mitään tuu” - tyyliin. Ja jos besserwisser ”besserwisseröi”, voi häneltä alkaa kysellä tarkennuksia ja perusteluita provosoitumatta itse.

Tyypit löytyivät siis arkielämän esimerkeistä. Varmaan jokaisessa perheessä, suvussa, työpaikassa ja harrastusryhmässä löytyy näitä ikäviä ja hankalia tyyppejä. Eikä ole mitenkään harvinaista, että se hankala tyyppi onkin itse. Tällaisille ikäville ja hankalille ilmiöille ja asioille tarvitaan nimi ja toisaalta myös tietoa, mitä voi tehdä. Siitä syntyi tarve kirjoittaa kyseinen kirja.

Ai niin, se automatka. Parempi puoli sanoi koko ajan "Ei", mutta loppujen lopuksi minä olin kuitenkin oikeassa.