Mikä on merkityksellistä?

 Tapasin ohimennen erään valmentajan, joka kiitteli ja kehui yhtä asiaa pitämässäni luennossa melko kauan aikaa sitten. Hän toi esille, että on käyttänyt ja levittänyt sitä eteenpäin. Se tuntui todella mukavalta, vaikka minulla ei ollut enää hajuakaan, mistä asiasta hän puhui. 

Tästä jäinkin miettimään, miten me oikeastaan poimimme itselle merkittävät asiat. Asiantuntijanahan sitä ei koskaan tiedä, mikä asia kolahtaa. Joskus omasta mielestä parhaat oivallukset eivät ole toiselle ollenkaan tärkeitä. Ja toisaalta joskus sivulauseessa sanottu heitto on jäänyt elämään ja auttanut toista eteenpäin.

Havaintomme perustuvat aina tulkintoihin. Näin ajatellen todellisuus on täynnä vääristymiä ja vinoumia. Puhtaan objektiivisesti todellisuutta ei voi katsoa. Merkitykselliset asiat muotoutuvat siis kunkin pään sisällä.

Toisaalta vaatii aika paljon rohkeutta ajatella poikkeavasti kuin kaikki muut ympärillä olevat. On siis liian yksinkertaistettua sanoa, että vain yksilö vaikuttaa tulkintoihin ja merkityksiin. Luonnollisesti yhteisö, jossa on, vaikuttaa siihen, mitkä asiat nousevat tärkeiksi ja miten ne tulkitaan.

Mikäli vallitseva oppi sanoo esimerkiksi urheilussa, että kestävyyttä tulee harjoitella. Valmentajat alkavat suosia enemmän ohjelmia, joissa harjoittelussa kestävyys näkyy. Mikäli oppi sanoo, että yksilön hyvinvointi on oleellista, asiantuntijat poimivat yksilön puheesta hyvinvointiin keskeisesti liittyvät teemat. Jos taas sanotaan, että neurotiede tietää, miten ihminen toimii, kaikki valmennukset kertovat hyödyntävänsä viimeisintä aivojen toiminnan tutkimustietoa. Yhteisön valta yksilöön on siis suuri merkitysten rakentamisessa.  

Joskus tällaiset merkitykset ja tulkinnat voivat johtaa harhaan. Kun itsellä ja yhteisöllä on vahva ennakkonäkemys asiasta, havainnot tulkitaan tämän vinouman kautta. Psykologiassa puhutaankin niin kutsutuista kognitiivisista vinoumista. Pahimmillaan todellisuus vääristyy niin, että ihminen ei enää näe toista ihmistä ihmisenä, vaan vihollisena ja suurena uhkana. Opin voima voi olla niin suuri, että kansakunta, valtio tai tietty ihmisryhmä pyritään tuhoamaan.

Toisaalta yksilön kannalta voi olla erittäin tärkeää, että hänen havaintovääristymiään ei korjata. Se, että kokee olevansa ylivertainen suhteessa muihin, voi auttaa kilpailutilanteessa tekemään mahdottomasta mahdollista. Se, että yhden myönteisen piirteen perusteella toiseen liittää muitakin hyviä piirteitä, voi auttaa ihmissuhteen synnyssä ja luottamuksen rakentamisessa.

Itselle merkityksellinen asia voi siis olla toiselle täysin merkityksetön tai näyttäytyä pahimman laatuisena todellisuuden vääristymänä. Kukapa on toiselle sanomaan, mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja mitkä eivät. Se, mitä itse kukin merkityksellisille asioille tekee, onkin sitten jo toinen juttu.