Eettiset kysymykset työssä?

Luin mielenkiintoista väitöskirjaa organisaatioiden eettisestä kulttuurista ja sen merkityksestä hyvinvoinnille. (Mari Huhtalan väitöstutkimus vuodelta 2013; Toimivat hyveet: eettinen organisaatiokulttuuri työhyvinvoinnin ja henkilökohtaisten työtavoitteiden kontekstina, Jyväskylän yliopisto)

Kyseisen väitöksen mukaan vahva eettinen kulttuuri vähentää kuormittavuutta ja uupumusta. Vahvaan eettiseen kulttuuriin kuuluu muun muassa selkeys, läpinäkyvyys, toteutettavuus, johdon esimerkki ja työyhteisön tuki. Käytännössä nämä tarkoittavat muun muassa sitä, kuinka konkreettisia ja ymmärrettäviä eettiset odotukset, kuten arvot, normit ja säännöt, ovat johdolle ja työntekijöille, miten niiden mukaan toimitaan ja on ylipäätään mahdollista toimia.

 Itse määrittelen organisaatiokulttuurin tapana ajatella, kokea ja toimia kyseisessä yhteisössä. Nämä kokemis-, ajattelu- ja toimintatavat ilmenevät sekä tiedostamattomalla että tietoisella tasolla. Eettinen taas viittaa pohdintaan hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Eettinen organisaatiokulttuuri viittaa yhteisön määritelmiin, millainen toiminta on oikein ja millainen väärin. Näin siis eettiseen organisaatiokulttuuriin kuuluu pohtia, kuka tekee (aikomukset), mitä tekee (toimintatavat) ja mitkä ovat tekojen seuraukset.

Huhtalan väitöstutkimuksen mukaan monet kokevat työssään eettisiä ristiriitoja. Ristiriidat liittyvät usein vuorovaikutukseen: miten asiakkaita ja kollegaa kohdellaan tai miten tehdä ammattieettisesti laadukasta työtä niukoilla resursseilla. Tällaiset ristiriidat lisäävät työn kuormittavuutta ja sitä kautta pahoinvointia työssä. Tämä ei liene yllätys: oravanpyörässä väsyy ja uupuminen lisääntyy, jos kokee toimivansa omien arvojen vastaisesti.

Menestyksen paineessa moni ei ehdi pysähtyä ja miettiä toiminnan seuraamuksia. Epämääräinen paha olo kalvaa, mutta kovassa vauhdissa sitä ei ehdi potea. Kaikilla ja kaikella on rajansa. Joskus raja löytyy vasta, kun terveys pettää. ”Miten minä suostuin tuohon?” tai ”Mikä sai minut uskomaan tuon hyvyyteen?” eivät ole eettisestä ristiriidasta irrottautuneen toipumisprosessissa olevalle ihmiselle harvinaisia kysymyksiä.

Uskoisin, että arvoista, moraalista ja eettisistä kysymyksistä puhuminen työyhteisössä voisi helpottaa jo sinänsä. Tällainen keskustelu vaatii paljon uskallusta ja rohkeutta myös organisaation johdolta. Hankalat asiat usein mieluummin sivuutetaan tai painetaan villaisella. Moraaliristiriidoista puhuminen voi olla vaikeaa. Silti uskon, että avoin jakaminen ja uskallus puhua vaikeaksi koetuista asioista vahvistaa ihmisten sitoutumista ja hyvinvointia.

Kokeilisitko jo tänään?