Työssäni olen joutunut ja päässyt usein työstämään ihmisten motivaatiota sekä auttamaan ihmisiä motivoinnissa ja motivoitumaan muutokseen. Motivaatio tuntuu olevan päivän sana. ”Onnistu motivoimaan” tai ”motivoi onnistumaan”. Silti kuulen monilta koulutettavilta, että motivoiminen on hankalaa ja kysymyksen, miksi tuloksia ei motivaatiosta huolimatta synny?
Motivaatio tulee alun perin latinan kielestä (movere = liikkua). Tuo sana kätkee oleellisen asian motivaatiosta – se saa liikkeelle. Motivaatio siis virittää ihmisen toimintaan. Se myös suuntaa ihmisen käyttäytymistä ja pitää sitä yllä kohti jotakin tavoitetta.
Pelkkä motivaatio ei kuitenkaan takaa tulosta. Esimerkiksi jollakin on motivaatiota laihtua tai elää terveellisesti tai kohottaa kuntoa. Silti sitä huomaa jokaisen elämäntapamuutoksen jäävän kauniiksi aikeeksi. Ehkä viikon jaksaa tai kuukauden, mutta sitten into lopahtaa. Mistä kyse? Miksi elämäntapojen muuttaminen on niin vaikeaa?
Yksi syy on motivaation taustalla vaikuttavat motiivit, yksittäiset, tilanteissa ohjaavat vaikuttimet, meidän sisäiset tarpeemme. Varsinkin tiedostamattomassa ne saavat meidät toimimaan vastoin yleistä orientaatiotamme (eli motivaatiotamme). Esimerkiksi ihmistä voi motivoida painonpudotus. Illalla tv:n ääressä suklaalevyn syöminen tuntuu ylitsepääsemättömältä houkutukselta: ”aloitan laihduttamisen huomenna” tai ”eihän kaikesta herkusta voi kieltäytyä” – lohduttavin ajatuksin suklaa ja sen päälle muutama muu herkku menee vilauksella. Sisäinen tarve hemmotteluun ja hellyyteen vei voiton, tavalla johon keho on tottunut.
Toinen syy on elämäntilanteeseen liittyvät haasteet. Kiireinen arki, tiukat tilanteet saavat meidät toimimaan tavoilla, jotka ovat meille tuttuja ja turvallisia. Etupäässä elämäntapamuutokset edellyttävät vaivannäköä ja ovat vaikeita. Sitä ei edes välttämättä huomaa, että tämäkin päivä meni vanhojen tottumusten parissa: ”no, huomenna yritän uudelleen”.
Kolmas syy on uskomukset itsestä. Nämä uskomukset ovat itselle faktoja itsestä ja omista mahdollisuuksista. ”Olen ihminen, joka luovuttaa viime metreillä” tai ”Olen mukavuudenhaluinen” tapaiset uskomukset ohjaavat ihmisen toimintaa suuntaan, joka ei tue onnistumista. Omien rajoittavien uskomusten tunnistaminen vähentää niiden voimaa, mutta useimmiten vasta niihin liittyvien pelkojen työstäminen auttaa muuttamaan uskomuksen.
Neljäs syy liittyy systeemiin, jossa elää. Yhteisön näkemykset, tavat ja uskomukset vaikuttavat meihin ja meidän käyttäytymiseemme. Harva ihminen jaksaa vastavirtaan jatkuvasti uida. Jos yhteisö ei tue muutosta, pysyvän muutoksen tekeminen on todella vaikeaa. Osaltaan me elämme kuten yhteisömme odottaa meidän elävän ja olevan, vaikka kuinka motivoisi muuttaa itseä.
Vaikka ulkoinen motivaatio (ja motivaattori) voi tuottaa tulosta, ainakin hetkellisesti, motivoituminen edellyttää mielestäni ennen kaikkea sisäistä työtä. Karrikoiden voisi sanoa, että mieli liikuttaa ja tunteet antavat suunnan. Motivaation vahvistaminen ja ylläpitäminen edellyttää psykologista työtä. Psykologinen työ tarkoittaa tarpeiden tunnistamista, tunnetyöstämistä ja rajoittavien uskomusten muuttamista. Vaivannäköä siis sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Voisihan sitä kokeilla pienin askelin - Mistä vaivannäön aloittaisi? Yksittäisestä teosta? (yksi on parempi kuin nolla). Yksittäisen ajatuksen muuttamisesta? (”en pysty” tilalle ”ehkä voisin”) Yksittäisestä tunteesta? (”yksi ilon hetki/päivä”) Yksittäisestä arvosta? (”optimismin muistaminen”), yksittäisestä tarpeesta? (”hellyys itselle päivittäin”) vai jostain muusta?
Kokeillaanko?