Kirjassa ”The Power of Full Engagement” (2005) Tony Schwartz ja Jim Loehr kirjoittavat energian hallinnasta ajan hallinnan sijaan. Myönnän, että luin sen hyvin kursorisesti, mutta se antoi itselleni kimmokkeen miettiä energiaa hieman tarkemmin. Kirjassa käydään läpi, miten ajan hallinnan sijaan kannattaa pyrkiä hallitsemaan energiaa. Energia voi olla fyysistä, mentaalista, emotionaalista tai spirituaalista. Kirjassa myös kerrotaan, miten tätä harjoitellaan. Stepit ovat selkeät. Ohessa esimerkkejä erittäin paljon mukailtuna:
- Märittele tarkoitus; mihin kaikella tekemiselläsi pyrit?
- Katso totuutta silmiin; miten hallitset tällä hetkellä energiaasi?
- Tee toimintasuunnitelma; muistaen, että myönteiset rituaalit auttavat onnistumaan
- Toimi; kaikella ajattelulla, kokemuksilla, tunteilla ja teoilla on energiaseuraamukset – hyvään tai huonoon – älä siis mieti, miten paljon käytät aikaa, vaan miten paljon investoit energiaa aikaan, joka sinulla on käytettävissä.
Jäin miettimään tätä energian hallintaa urheilussa. Ensimmäiset kohdat ovatn helppoja. Varmasti jokaisessa valmennussuhteessa mietitään tarkkaan tavoitteet yksityiskohtia myöten ja laaditaan toimintasuunnitelmat vähintään mielen tasolla, jollei paperille. Mielenkiintoinen kysymys on sen sijaan, miten energiaa hallitsee?
Otetaan yksinkertainen esimerkki: urheilija kilpailutilanteessa. Mitkä kaikki asiat hänen on itse huomioitava ja muistettava vs. mitkä asiat joku toinen voi huolehtia. Pahimmillaan siis urheilijan energia hajoaa moneen eri suuntaan, parhaimmillaan hän säästää itseään ja energiaansa huolehtimalla vain itselle oleellisista asioista.
Toinen esimerkki: jääkiekko-ottelussa maalivahti: Miten paljon enemmän hän voi olla rauhallisin (energiaa säästävin) mielin, jos peli ei ole omassa päädyssä vs. olla koko ajan valmiudessa. 60 minuutin kokoaikainen valmius vie voimia, varsinkin jos siihen ei ole syytä.
Energian hallinta on yksi psyykkisen valmennuksen keskiössä oleva asia. Itse asiassa kyse on itsesäätelytaidosta. Energiaa saa, sitä syntyy, mutta sitä myös kuluu:
Miten paljon energiaa käyttää ajattelemalla asioita, joihin ei voi vaikuttaa?
Miten paljon energiaa kuluu huoleen tulevasta?
Miten paljon energiaa kuluu syvällisiin pohdintoihin asioissa, jotka ovat aloittamista vaille valmiita?
Miten paljon energiaa kuluu harjoitteluun, joka ei ole suoraan yhteydessä tavoitteiden saavuttamiseen?
Kyse on valmennuksen ydinosaamisesta: mitkä asiat ovat oleellisia ja mitkä eivät.
Kyse on myös johtamisesta ja rajafunktion hoitamisesta: mitä asioita urheilijan elämään tai joukkueen arkeen kannattaa tuoda? Ja mitkä asiat kannattaa rajata pois.
Ehkä ”citius, altius, fortius” eli ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” tulee määritellä uudelleen. ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – vain kun se täyttää vaaditut energian hallinta kriteerit".